Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu
Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu
Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
tutkimuksen käytännölliset ja teoreettiset lähtökohdat 49<br />
vaihtoehtoja kuin kasvaa yleiseen, vaikka yksittäinen ihminen kokisi<br />
jotakin muuta: hänellä ei ole muulle käsitteitä.<br />
Visuaaliseen ympäristöön kiinnittymiseen on kehitetty useita opetus-<br />
ja kasvatusjärjestelmiä. Ratkaisevin on ollut kirjoitus- ja lukutaidon<br />
siirtäminen mahdollisemman laajasti ja monelle. Tämän taidon<br />
avulla pystyy ohjaamaan ihmisiä ilman välitöntä kohtaamista. Taidekasvatuksella<br />
on oppimismenetelmänä ollut tehtävänä opastaa visuaaliseen<br />
elämismaailmaan. Taidekasvatus tunnetaan taidekasvatuksen,<br />
taideopetuksen, kuvataideopetuksen ja kuvataidekasvatuksen<br />
nimellä. Myös kuvaamataito-nimitys on tunnettu. Tutkimukseni kannalta<br />
kuvataidekasvatus on visuaalisessa kulttuurissa vaikuttava oppiala,<br />
jota ei voi tarkastella taidekasvatuksesta irrallisena. Pohjimmiltaan<br />
institutionaalisesta kasvatuslähtökohdista kehitellyt joko oppimiseen<br />
tai kasvamiseen tähtäävät menetelmät hyödyntävät taiteen ja<br />
kasvatuksen (kasvatustieteen) eri suuntauksia. Keskustelussa käytettävän<br />
käsitekaleidoskoopin moninaisuus kertoo, että visuaalinen on<br />
moninaisuudessaan hätkähdyttävää eikä alistu määriteltäväksi, kuten<br />
olen osoittanut. Kaikki taidekasvatusilmiön eri nimillä tunnetut opetukselliset<br />
ja kasvatukselliset käytänteet ja teoriat opettavat tekemiseen<br />
tähtäävien taitojen rinnalla ajattelemisen ja havaitsemisen tapoja.<br />
Filosofisessa mielessä ihmiskäsitys, ihmiskuva, taidekäsitys ja<br />
maailmasuhde välittyvät taidekasvatuksen sivu- ja pääjuonteena taidollisen<br />
opetusmenetelmän rinnalla.<br />
Marjo Räsäsen (2008a, 9, 11) esittämän ilmiön nimeämistä ja käsitteen<br />
käytön muutoksia pohtivan analyysin mukaan nimenmuutokset<br />
ovat perusteltuja oppiaineen painotuksien vaihtumisen vuoksi<br />
sekä yleisemmin taidehistorian ja kasvatustieteen historiankäsityksen<br />
muutoksen vuoksi. Räsänen hahmottelee, miten erilaiset käsitykset<br />
taiteesta ja kasvatuksesta johtavat taideopetuksessa todentuviin<br />
erilaisiin käytäntöihin. Tarkastellessaan erilaisia teoreettisia virtauksia,<br />
joita taidekasvatuskäytäntöjen toteutumisessa voi havaita, Räsänen<br />
erittelee neljä pääsuuntaa: jäljittelyyn perustuvan taideopetuksen,<br />
muotoa korostavan taideopetuksen, itseilmaisua korostavan<br />
taideopetuksen ja visuaalista kulttuuria painottavan taideopetuksen.<br />
Räsäsen mukaan taidekasvatuksen teoreettisesti eriteltävissä olevat<br />
lähtökohdat toteutuvat elämismaailmassa harvoin selkeästi tiettynä<br />
mallina. Yksittäistä taidekasvatuksen mallia johdonmukaisesti noudattavaa<br />
opettajaa on miltei mahdotonta löytää.<br />
Olennaista onkin huomata, että jo pelkkä taidekasvatuksen lähtö-