Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

a i n e i s t o n a n a l y y s i 199
vuutta. Kuvankaunis kertoo tosiasiasta, että kuvaa tehdessään tekijä
litistää moniulotteisen, liikkuvan, maistuvan, haisevan sekä muoto- ja
värivivahteisen maailman kaksiulotteiseksi rajatuksi pinnaksi. Esineeksi.
Näin iso todellisuuden muokkaaminen on erittäin raju toimenpide,
ja siksi onkin pidetty hyvänä vaalia, että lopputuloksesta
tulisi kaunis. Uskomus, että kuvan on oltava kaunis, rajaa sekä sisällölliset
että esitykselliset piirteet, kuten muodolliset tekijät ja materiaalivalinnat,
suotaviksi tai ei-suotaviksi.
Sederholmin mukaan visuaalisen ja taiteellisen ajattelun ja tietämisen
koetinkivi on niiden toimintojen ja tekojen seurauksissa, joihin
taiteellinen toiminta saattaa johtaa. Ollaan ongelmavyyhdessä:
kun taiteen toimintatapoja ei ymmärretä, visuaalisen ilmaisun tuloksilta
vaaditaan laatua, mutta laadun määrittävät aikuiset, jotka eivät
taidekasvatuksen puutteessa ymmärrä taiteen toimintatapoja eivätkä
kykene tai ole kiinnostuneita seuraamaan niiden muuttumista.
(Sederholm 2006, 55.)
Opettajia huolestuttaa, kun kuvissa lentelee verta ja suolenpätkiä.
Veri, ulosteet ja eritteet ovat taiteessakin sellaista, joka on saanut aikaan
teoksen esityskiellon, kuten olen taidedemonian kohdalla osoittanut.
Viihdetuotantoon tämä ei päde. Verellä roiskiminen ja roiskinnalla
herkuttelu on splatter-elokuvaestetiikasta tuttua. Paska, pieru ja
muu ulostehuumori, kuten myös kuolemalla vitsailu, on mustan tai
hirtehishuumorin osana naurattanut sekä kiinnostanut ihmisiä kautta
kulttuurimme historian. Huumorihygienia, huumorin rajoittaminen
korrektiksi siten, että ei saa pilkata ketään, ja muut tiukennetut
humoristisen piirtämisen kiellot aiheuttavat sen, että olennaiset huumorigenret,
kuten vitsit, anekdootit, pilakuvat, ironia tai sarkasmi
sekä irstas huumori, eivät tule lainkaan tutuiksi. Tosikon ja huumorintajuttoman
ihmisen ongelma on, että hän osaa ottaa kaikki kuvat
ainoastaan kirjaimellisesti todesta, vakavasti, ja reagoida humoristista
pilkkakuvaa katsoessaan kuin katsoisi uutiskuvaa.
Oman ryhmän muodostavat viidellä viivalla – kaksi kättä, kaksi
jalkaa ja ruumis – sekä pallopäällä varustetut tikkuhahmot sekä pyöreistä
muodoista rakennetut oliot, joita kutsun pallohahmoiksi. Tikkuhahmot
ovat opettajien painajaisia. Kun vauvaiässä ja ala-asteella
isosilmäisiä, kömpelövartaloisia tikkuhahmoja ihastuneina ihmetellään
ja pidetään luovuuden ja alkuajattelun lähteenä, yläasteella tikkuhahmo
on suorastaan loukkaus oppiaineen ydinosaamista kohtaan.
Itse asiassa tikkuhahmoilla pystyy saamaan aikaan varsinaisia