Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu

194 k i e l l e t y t k u v a t
Kuva 65. Omat jutut ja ohjeet oikeaan (kollaasi kahdesta eri
piirustuksesta). Kuvassa on vasemmalla hassu naama, jonka kieli lipoo,
kaksi sydäntä ja selitys: ”Me emme voi piirtää juuri sitä, mitä
haluamme, esimerkiksi erilaisia raapustuksia tai naamoja täytekynällä.
Me ikään kuin emme saa esittää omia mielipiteitä. Periaatteessa
meille annetaan aihe, joka meidän on piirrettävä. Ja sen täytyy olla
taiteellinen.” Keskellä on viivoitettu neliö. Nuoli osoittaa ”Tälläista ei
voi... ei voi piirtää ihan mitä tahansa, mitä itse haluat piirtää”. Oikealla
on kukan tai muun kasvin kuva ja selitys ”Yksiväristä esinettä ei voi
tehdä!”
Opettajana työskentelyni alkuvaiheessa yllätyin siitä, että nuoret eivät
osanneet tehdä yhtään mitään, kun annoin heille oppitunnilla vapauden
tehdä, mitä he haluaisivat. Oppilaisiin tutustuttuani huomasin,
ettei asia johtunut heidän saamattomuudestaan tai haluttomuudestaan
vaan ennakkoluulosta, että mikäli he oikeasti valitsisivat ”vapaan
aiheen” ja tekisivät ”mitä vain”, heidät tuomittaisiin jälkeenpäin. Kun
he huomasivat, että luotan heidän järjenkäyttöönsä, ja kun luottamus
oli vähitellen syntynyt, sain nähdä, mitä he oikeasti halusivat tehdä
kuvataiteen tunnilla. Kuvan tekeminen omalla tavalla kasvoi moneen
suuntaan. Muistan yhden kuvan ”laajentuman”, performanssin, kun
tyttöoppilas muumioitiin kokonaan maalarinteippiä käyttämällä,
häntä kuljetettiin ulkopihalle ja takaisin luokkahuoneeseen, valokuvattiin
ja ihmeteltiin muodonmuutoksia sekä niiden vaikutusta eri
ympäristössä. Muistan vielä toisen ”vapaan” aiheen: välitunnilta palattuaan
ahkerat pojat olivat muodostaneet neljästä pöydästä peruspinnan
ja maalanneet suoraan pöytiin nelistään vesiväreillä upean
vesivärityön. Toki tämä taide oli katoavaa taidetta, pöytiä tarvittiin
myös muuhun käyttöön. Mutta pojat eivät siitä suuttuneet. ”Vapaan”