Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu
Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu
Lataa ilmaiseksi - Taideteollinen korkeakoulu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
44 k i e l l e t y t k u v a t<br />
keskustelua – kuvan tulkkaamisen ja nimeämisen ympärillä sekä siihen<br />
liittyvästä politiikasta. (Mikkonen 2005; Rossi & Seppä toim. 2007;<br />
Seppänen 2001 ja 2005; Vaden 2006; Vänskä toim. 2002; Vänskä 2006.)<br />
Kai Mikkonen (2005, 93) muistuttaa, että jo Sokrates puhuu kuvasta<br />
ja sanasta tosiinsa verrattavina jäljittelyn muotoina Platonin Kratylos-dialogissa.<br />
Täydellinen vastaavuus kuvan ja sanan välillä ei ole<br />
ylipäätänsä mahdollinen. Jo antiikin filosofit huomasivat, että täydellistä<br />
käännöstä ei voi tehdä.<br />
Filosofeille kuvan ja sanan suhde on jatkuvasti kiistanalainen ja<br />
lopullista vastausta vailla oleva suhde, vaikka arkipuheessa kuvat<br />
kääntyvätkin luontevasti sanoiksi. Arkipuheessa kuvaajan eleet, ilmeet<br />
ja äänensävy lisäävät sanoihin ne vivahteet, joita merkityksien<br />
välittäminen edellyttää ja joihin pelkkä sana ei kykene. Puhumisessa<br />
ja kirjoittamisessa on kuitenkin suuri ero. Varton ja Attarin (2006, 44)<br />
mukaan kirjoitettu sana on lähtenyt, irronnut luojastaan, eikä kukaan<br />
valvo sen merkitystä. Puhuttu sana on aina kiinni lihassa, joka on<br />
päästänyt sen ilmoille. Liha voi myös ottaa sen takaisin, vastata siitä,<br />
antaa sille uutta pontta. Kirjoitettu sana ei siihen kykene. Ennen kaikkea<br />
liha voi kertoa hämärtyneinä hetkinä, mistä sana tuli, mistä puhe<br />
syntyi, kuinka liha antoi kielen. Liha ei anna periksi vaan vastaa sanoista,<br />
toisin kuin kirjoitus.<br />
Puhutun sanan lihallisen luonteen ero verrattuna kirjoitetun sanan<br />
lihattomaan luonteeseen on tutkimuksen kielletyn käsitteen<br />
kannalta merkityksellinen. Visuaalisen elämismaailman säännöt,<br />
jotka välittyvät kirjallisina ohjeina, ovat etääntyneet ohjeiden antajasta.<br />
Näin syntyy lihaton persoonaton määrääjä, jonka vastuuseen saattaminen<br />
on mahdotonta, jolle ei ole mahdollista esittää kysymyksiä ja<br />
jolta ei saa perusteluja. Kuvalla on samoja piirteitä kuin kirjoitetulla<br />
sanalla: se on irronnut luojastaan eikä kukaan valvo sen merkitystä.<br />
Kuvan ja sanan ero ei ehkä ole niinkään siinä, mitä ne kykenevät<br />
esittämään, kuin siinä, mitä ne eivät voi esittää yhtä hyvin eli millaisiin<br />
esittämisen vaatimuksiin kukin muoto joutuu vastaamaan. Tulkittavien<br />
kuva-aiheiden nimeäminen on tutkimuksen vastuunalaisin tehtävä.<br />
Se on käännösaktin mutkikkain osio. Yksi nimen perinteisistä<br />
tehtävistä on ollut sitoa kuva johonkin kertovaan viitekehykseen.<br />
(Mikkonen 2005, 34, 79.) Huolellisuus on tässä tarpeen, koska kieli on<br />
rappeutunut merkkijärjestelmäksi, jota kuka tahansa voi käyttää ja<br />
määritellä. Varton ja Attarin (2006, 34) mukaan silloin, kun on menetetty<br />
sanojen puhuttaessa syntyvä vaikutus, on menetetty paljon muu-