Zbornik Mednarodnega literarnega srečanja Vilenica 2004 - Ljudmila

Anni Sumari
Välähdys sinitaivaasta.
Välähdys Picassosta työskentelemässä,
välähdys kaatuvista roskalaatikoista
ja nauravasta buddhasta nosturin koukussa.
Tarkennus sisälmyksiin jotka valuvat ulos
ja jatkavat valumista ja tarkentumista.
Tajunta ei virtaa vaan katkoo, leikkaa.
Vaihtaa kertojaa, vaihtaa rytmiä.
Vaihtaa näkökulmaa, aikaa, paikkaa,
logiikasta toiseen.
Myötätunnolla tunnet
kauhun ja kuoleman kuin ne olisivat omiasi.
Liekehtien katsot
niitä jotka ovat menettäneet kaiken,
jotka menettävät oikealta ja vasemmalta,
joiden kohdalla kaikki menee pieleen,
joiden päänmenoksi kaikki tapahtuu,
joilta vaaditaan mahdottomia,
jotka uuvutetaan, sysätään sivuun,
joita ajetaan takaa, joiden on paettava,
joiden on luotettava, koska on pakko,
rakastettava tulisesti ei-mitään, vähintä
elettä, kohteliaisuutta, toisen käden tietoa,
niitä jotka eivät ehtineet inahtaakaan
ennen kuin oli liian myöhäistä
ja jotka nyt suu ammollaan, sädehtien
eivät voi enää muuta kuin huutaa:
»Lisää! Lisää! Lisää!«
Vetovoiman farssi, joka kiinnittää
sinisen planeetan asukkaat toisiinsa,
tyyneen, lainehtivaan golfkenttään.
Unohdan tietoisesti kaikki vuoret -
vuori, machon karvainen rinta
ja rinteellä auringonvalossa kylpevä kappeli
kuin kultainen koru hänen kaulassaan.
377