pdf, 11 Mt, 383 s. - Pohjois-Savon liitto
pdf, 11 Mt, 383 s. - Pohjois-Savon liitto
pdf, 11 Mt, 383 s. - Pohjois-Savon liitto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Kolikkoinmäki, kuva: Jussi Jäppinen<br />
Historia<br />
Iisveden tehdas- ja rautatieasemaympäristö muodostui<br />
Pielaveden sisävesiliikennereitin ja rautatien yhteyteen,<br />
joka takasi puunjalostusteollisuudelle hyvät kuljetusolosuhteet.<br />
Iisveden satamaan johtava rautatien haararata<br />
rakennettiin Kouvolan ja Kuopion välisen <strong>Savon</strong>radan<br />
rakentamisen yhteydessä 1887-1889. Asemarakennus<br />
valmistui 1889 Bruno Granholmin Oulun radalle<br />
laatimien tyyppipiirustusten mukaisesti. Sitä jouduttiin<br />
laajentamaan jo 1900-1905, samoin Granholmin suunnitelmin.<br />
Päijänteen pohjoispuolella olevien suurten<br />
vesistöjen kanavoiminen 1890-1920-luvulla liittyi rautatiehankkeisiin<br />
ja rakennettiin puunjalostusteollisuuden<br />
tarpeita silmälläpitäen. Iisvesi-Pielavesi -reitti avattiin<br />
1895.<br />
Puutavaraliikemies ja suurtilallinen Heikki Peura perusti<br />
Iisvedelle sahan 1896. Sahan lisäksi Peuran toimialaan<br />
kuuluivat Iisvedellä mylly, lankarullatehdas, tiilitehdas,<br />
hiilipolttimo ja liikennöinti höyrylaivoilla. Iisveden sahateollisuus<br />
laajeni kaikkiaan neljän sahan sekä vilkkaan<br />
sataman ja rautatieaseman yhdyskunnaksi kylätaajamineen.<br />
Iisveden satamasta suuntautui puutavaraliikennettä<br />
myös raiteille ja alueella toimi useita puutavaraliikkeitä.<br />
Iisveden sahaustoiminta vilkastui ja oli kukoistavimmillaan<br />
1920-luvulla. Iisveden Metsä Oy:n höyrysaha valmistui<br />
1924 paikallisten metsänomistajien osuuskuntapohjaisena<br />
laitoksena. Sahateollisuus alkoi supistua<br />
1950-luvulla, jolloin yksi Iisveden sahoista, Kymi, lopetti<br />
toimintansa. Rauma-Repolalle siirtynyt Peuran saha suljettiin<br />
1983. Iisveden Metsä Oy:n saha on toiminut näihin<br />
päiviin asti.<br />
Sahan ympäristön kasvusta huolestuneena Suonenjoen<br />
kunnanvaltuusto hyväksyi Iisveden 1926 taajaväkiseksi<br />
yhdyskunnaksi alueen kaavoittamiseksi. Yleisten rakennusten<br />
ylihallituksen laatima kaava saatiin laadittua sahojen<br />
vastustuksen vuoksi vasta 1938, jolloin suuri osa<br />
alueesta oli jo rakennettu.<br />
Aluerajaukseen kuuluu kolmen sahan toimintoja varten<br />
rakennettu satama lukuisine pistoraiteineen ja lastausalueineen,<br />
rautatieaseman alue sekä Iisvedenraitti.<br />
Työväestön asuinalueet Kolikkoinmäki ja Venetsia on<br />
käsitelty omina kokonaisuuksina. Ennen rautatien tuloa<br />
Iisvedellä oli muutamia kantatiloja, joista vanha Sormula<br />
tunnetaan vanhimpana (tietoja 1560-luvulta lähtien).<br />
Asemalahden seudulla sijaitsevaa kylää sivusivat myös<br />
vanhat asutus- ja kauppareitit.<br />
Heikki Peura kuului vuosisadan vaihteen maakunnan<br />
monipuolisiin liikemiehiin, joiden toimialojen kirjoon<br />
kuului maanviljelyksen, kaupan ja teollisuuden harjoittaminen<br />
(vrt. Pekka Kansanen Leppävirralla, P.K. Lappalainen<br />
Kiuruvedellä). Kun myöhemmin alueelle perustettiin<br />
kaksi muuta sahaa, kehittyi teollisuustaajamasta 1920-<br />
luvulla yksi Suomen suurimmista sisävesisatamista. Sahateollisuus<br />
alkoi supistua 1950-luvulla. Asema-alueen<br />
rakennukset on myyty yksityisille 1990-luvun lopulla.<br />
Iisveden vanha kylänraitti oli vuosisadan alkupuolella vilkas<br />
liikekatu. Uitto- ja sahateollisuuden tuoman väestön<br />
takia Iisvedellä oli enemmän asukkaita kuin keskustaajamassa.<br />
Iisvedenraitilla on säilynyt muutamia näiden<br />
vuosikymmenien liike- ja asuinrakennuksia.<br />
Kolikkoinmäki<br />
Suurin osa rakennuksista rakennettu v. 1924-1927<br />
Valintaperuste: (R, M, H)<br />
Valtakunnallisesti merkittävä v. 2009<br />
Sahoille hakeutui joukoittain työväkeä, mikä synnytti<br />
kovan kysynnän tonttimaasta. Sahoja ympäröivät maat<br />
kuuluivat pääosin maanomistajalle, joka ei halunnut luovuttaa<br />
maitaan tonttimaaksi vaan säilyttää viljelymaana.<br />
Ainut oli viljelykelvoton Kolikkoinmäki, jonka maa-alueita<br />
nimiinsä hankkinut Saastamoinen Oy:n metsänhoitaja<br />
saattoi paaluttaa ja myydä asuintonteiksi. Kiivain<br />
rakentaminen ajoittui vuosien 1924-1927 välille. Rakentamisen<br />
ensimmäisinä vuosina tontit olivat suurempia<br />
(noin 800 m2), mutta myöhemmin kysynnän ollessa<br />
edelleen suuri tonttien kokoa pienennettiin (n. 200-300<br />
m2), mikä näkyy alueen jakautumisessa harvempaan<br />
ja tiiviimpään. Aiemmin rakennetussa eteläosassa talot<br />
sijoittuvat tonteilla vapaammin kuin tiiviimmässä,<br />
myöhemmin rakennetussa osassa, jossa ne rakennettiin<br />
lähes suoraan linjaan mäen poikki kulkevien kujien varteen.<br />
Omin voimin rakennetut yksikerroksiset mökit käsittävät<br />
yleensä huoneen ja keittiön. Matalat ullakot olivat vain<br />
harvoin asuttuja. Hyvin tavallista oli alivuokralaisten pitäminen.<br />
Ahtautta helpotti vuorotyö, jolloin asukkaiden<br />
taloissa vietettyä aikaa voitiin limittää.<br />
Mäellä on kaikkiaan noin 50 asuinrakennusta. Vaikka<br />
rakentamisen sijoittumista ohjasi lähinnä vain tonttijako<br />
ja talot rakennettiin ilman piirustuksia, alue muodostaa<br />
ehjän kokonaisuuden, koska rakennusten mittakaava ja<br />
materiaali tonttijaon lailla on yhtenäinen.<br />
231
Change language