pdf, 11 Mt, 383 s. - Pohjois-Savon liitto
pdf, 11 Mt, 383 s. - Pohjois-Savon liitto
pdf, 11 Mt, 383 s. - Pohjois-Savon liitto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
häistä kaskenpolttoa ja karjanhoitoa. Eräomistukset olivat<br />
rintamaiden taloille ja kylille tärkeitä, mistä kertoo sekin,<br />
että Hämeen ja <strong>Savon</strong> välistä rajaa käytiin 1400-luvulla<br />
useita kertoja. Maakuntarajaksi muodostui aluksi Pielaveden–Suonenjoen<br />
suunnan vesireitti.<br />
Hallintoa kehitetään olojen vakiintuessa<br />
1400-luvulta alkaen<br />
Suurpitäjän kirkollinen ja hallinnollinen järjestäminen<br />
vauhdittui vasta 1400–1500 -luvulla, kun sodat ja rajariidat<br />
laantuivat ja olot vakiintuivat. Juvan kirkkopitäjän<br />
(1442) ja Kuopion kirkkopitäjän (1548) perustamisella<br />
järjesteltiin kirkollisia oloja vielä suhteellisen vähäväkisellä<br />
seudulla.<br />
Vuonna 1541 <strong>Pohjois</strong>-Savossa sijaitsi vain 6 % maakunnan<br />
veroamaksavista taloista, vaikka alue oli pinta-alaltaan<br />
noin puolet koko Savosta. Vuosisadan loppupuolella<br />
uudisasutus suuntautuikin voimakkaasti <strong>Pohjois</strong>-Savoon,<br />
ja seutu sai lähinnä etelästä päin kanta-asukkaansa. Toimeentulo<br />
alueella perustui vielä kauan tämän jälkeen<br />
kaskiviljelystä saatavaan satoon ja pyyntielinkeinojen antamaan<br />
saaliiseen.<br />
<strong>Pohjois</strong>-Savossa on asuttu tuhansien vuosien ajan, mutta<br />
varsinainen nykyisen asutuksen pohja – savolainen uudisasutusvaihe<br />
– ajoittuu 1400- ja 1500-luvuille. Esihistoriallisella<br />
kaudella asumista varten rakennettiin ainakin<br />
erilaisia kotia ja laavuja, uudisasutusvaiheessa tehtiin jo<br />
hirsipirttejä. Vanhimmasta rakentamisesta voimme nykyään<br />
saada viitteitä arkeologisen tutkimuksen kautta.<br />
Keskiajan lopulla ja 1500-luvulla alkoi etelän liikaväestöä<br />
asettua vakinaisesti asumaan eräsijoille. Muuttajat pakenivat<br />
myös veroja ja sotaväenottoja. Savolaisilla oli käytössään<br />
huuhtatekniikka, joka oli tullut tutuksi kaakosta<br />
käsin. Sen avulla pystyttiin raatamaan käyttöön myös järeäkasvuisia<br />
kuusikoita, mikä loi edellytykset savolaisten<br />
kaskitalouteen perustuvalle erämaiden valtaukselle. Kaskiviljelyssä<br />
viljelyalan puuaines poltetaan ja vapautetaan<br />
sen ravinteet viljelykasvien, rukiin ja muiden viljalajien,<br />
nauriin, pellavan jne. käyttöön. Peltoala pysyi pienenä<br />
lannoitusaineiden puuttuessa, metsästys ja kalastus jäivät<br />
sivuelinkeinon asemaan.<br />
<strong>Pohjois</strong>-Savoon perustettiin 1550-luvulla Tavinsalmen<br />
(Kuopion) hallintopitäjä. Samoihin aikoihin Kustaa Vaasa<br />
julisti erämaat kruunun omaisuudeksi, joihin sai muuttaa<br />
vapaasti. Savolaiset ylittivät maakuntarajan ja asuttivat<br />
<strong>Pohjois</strong>-Hämeen erämaita niin, että 1571 Rautalammin<br />
talollisista suurempi osa oli savolaisia kuin hämäläisiä.<br />
Näin maakunta oli saavuttanut lännessä myöhemmän<br />
rajansa. Idässä asutustilanne vahvistettiin 25-vuotisen sodan<br />
jälkeen Täyssinän rauhassa 1595.<br />
Maatalous pääelinkeinona aina 1900-luvun puoliväliin<br />
saakka, kaupan ja teollisuuden ensiaskeleita<br />
Maakirjojen mukaan viljelijät olivat aluksi enimmäkseen<br />
maan omistajia, mutta veroa maksavien talonpoikien rinnalla<br />
oli myös maattomia. Keskiajalla maattomien osuus<br />
oli ollut noin 10 %. Heitä olivat käsityöläiset, palvelijat ja<br />
mökkiläiset, idässä kirvesmies-kaskenpolttajat. Maata siirtyi<br />
1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla verorästien vuoksi<br />
kruunulle. Tilanne oli 1870 sellainen, että 80 % tiloista oli<br />
itsenäisiä, 15 % rälssimaata ja 1 % kruununmaata.<br />
Maanomistuskysymykseen liittyy myös aatelin ja muiden<br />
säätyjen synty. Seurakuntien perustamisen yhteydessä talonpoikien<br />
maita siirrettiin pappiloille. Aateli sai alkunsa<br />
1200-luvulta alkaen ratsumiehen varustaville tiloille myönnetystä<br />
verovapaudesta, joka tuli myöhemmin perinnölliseksi.<br />
Valtion hallinto- ja sotilastehtävissä palveleville<br />
läänitettiin talonpoikaismaita varsinkin 1600-luvun puolivälissä.<br />
<strong>Pohjois</strong>-<strong>Savon</strong> kannalta merkittävä oli kreivi Pietari<br />
Brahelle tällöin läänitetty Kajaanin vapaaherrakunta,<br />
johon kuuluivat mm. enimmät Kuopion ja Iisalmen tilat.<br />
Kauppa ja käsityö pyrittiin merkantilismin oppien mukaisesti<br />
rajaamaan kaupunkilaisammateiksi. Oli tapuli- ja<br />
maakaupunkeja, joista vain edelliset saivat käydä kauppaa<br />
ulkomaiden kanssa. Sisämaassa ei ollut <strong>Savon</strong>linnan<br />
pohjoispuolella kaupunkeja ennen 1700-luvun loppua,<br />
jolloin Kuopio perustettiin. Talonpoikaistuotteet, lähinnä<br />
voi, piti myydä Pohjanlahden rannikon kaupunkeihin,<br />
joista myös ostettiin suola pariviikkoisilla matkoilla.<br />
Maatalous oli Suomen ehdoton pääelinkeino 1900-luvun<br />
puoliväliin asti. 1800-luvulla siitä sai elantonsa 90 % väestöstä.<br />
Viljan ja eräiden muiden kasvien viljelyn ohella karjanhoito<br />
oli tärkeä osa taloutta ja myös kalastus ja metsästys<br />
kuuluivat siihen tärkeinä sivuelinkeinoina.<br />
Kaskeamisella oli tärkeä osuus maanviljelyksessä 1800-luvun<br />
loppupuolelle ajoittuvaan teollistumiseen saakka. Se<br />
oli ainoa tapa hyödyntää metsiä ja sen ansiosta Itä-Suomi<br />
oli viljan ylituotantoaluetta. Peltoviljelyssä käytettiin eri<br />
viljalajien ja kesannon vuorottelua, kaksi- tai kolmivuoroviljelyä.<br />
Noin 1860 kaski- ja huuhtaviljelyn vyöhyke ulottui<br />
lännessä rajalle, joka kulki suunnilleen Itä-Uudeltamaalta<br />
Varsinais-Suomen jokilatvoja kaartuen Oulun tienoilla lähelle<br />
merta ja edelleen itään Kuusamon pohjoispuolitse.<br />
Teollistumisen mukana viljelykin koneistui ja muuttui perusteellisesti<br />
1900-luvun aikana.<br />
Teollistumiskehitys oli alkanut Länsi-Suomessa jo 1500-<br />
ja 1600-luvun vaihteessa sulattojen, höyryvasarain, vesisahojen<br />
ja kaivosten perustamisena, mutta Itä-Suomi ja<br />
varsinkin kaukainen <strong>Pohjois</strong>-Savo säilyi kehityksen ulkopuolella,<br />
kunnes 1700-luvun puolivälissä alettiin perustaa<br />
ruukkeja tännekin. Juankoski, Salahmi, Jyrkkä, Varkaus ja<br />
Souru Syvänniemellä jalostivat rautaa järvimalmista aina<br />
1700-luvulta 1900-luvun alkuun.<br />
Kun “toinen teollinen vallankumous” käynnistyi noin<br />
1870, sen vaikutus näkyi pian täälläkin. Metsien arvo lähti<br />
nousuun, vesistöjen kanavointi käynnistyi, sahoja ja muita<br />
teollisuuslaitoksia syntyi myös <strong>Pohjois</strong>-<strong>Savon</strong> alueelle.<br />
Aikansa kuuluisuuksia ja vaikuttajia<br />
Kirjallisuudessa vaikutti Lapinlahden rovastin poika Juhani<br />
Aho. J.V. Snellman perusti Saima lehtensä ja suomalaisten<br />
naiskirjailijoiden esiäiti Minna Canth piti kauppaansa ja<br />
salonkiaan Kuopiossa. Myllykirjeistään muun ohella tunnettu<br />
Urho Kekkonen päästi ilmoille ensimmäiset aakkosensa<br />
Pielaveden Lepikon torpassa.<br />
21
Change language