pdf, 11 Mt, 383 s. - Pohjois-Savon liitto

Entinen Sutelan koulu, kuva: Arkkitehtitoimisto Hannu Puurunen Oy
Koulutyypit olivat julkisivuiltaan yhtenäisiä, mm. kaikissa
oli vuoraus jaettu pysty- ja vaakalaudoituksilla vyöhykkeisiin.
Massoittelultaan koulut olivat melko vaihtelevia,
mutta yhtenäisenä piirteenä oli kuitenkin yksikerroksisuus.
Vain muutamissa ehdotuksissa opettajan asunto
oli sijoitettu ullakkotilaan. Mallipiirustusten tavoitteisiin
kuului myös rakennustaiteelliset ominaisuudet ja koulurakennukset
nähtiin mahdollisuutena kohentaa maaseudun
rakennuskulttuuria.
Tämä merkitsi monessa kunnassa myös paloasemien
rakentamista, mikä yhdessä asemien samankaltaisen tilaohjelman
kanssa letkunkuivatustorneineen loi kuntiin
helposti tunnistettavan rakennustyypin.
Rakennukseen on tehty peruskorjaus 1980-luvulla (uusi
on suunnitteilla) ja se on edelleen palokunnan käytössä.
Kouluhallituksen ohjeisiin kuului myös ohjeet koulujen
sijoittamisesta hyväkulkuisen tien varrelle ja mielellään
kuivalle paikalle mäen päälle, mikä näkyy toteutuneen
Sutelan koulun sijoituksessa. Koulu muutettiin 1950-
luvulla kotiseutumuseoksi, jonka yhteyteen on siirretty
tuulimylly ja paja. Koulu on julkisivuiltaan erittäin hyvin
säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä (mm. vanhat ikkunat,
ulko-ovet, vuorilaudoitus).
Paloasema
inventoimatta
Valintaperuste: R, M
Varpaisjärven 1950-luvun alussa rakennettu paloasema
hallitsee maamerkkinä sisääntulonäkymää saavuttaessa
kirkonkylälle Lapinlahden suunnalta. Rakennus onkin
valittu maakunnallisesti merkittäväksi erityisesti miljööarvojensa
takia eli taajamakuvaa monipuolistavana kohteena.
Suomeen oli v. 1933 säädetty ensimmäinen palolaki.
Aiemmin kaupunkien ja kuntien palojärjestyksillä oli
säädetty ehkäisevästä palotorjunnasta. Palolaki määräsi
kunnat vastaamaan palotoimesta ja mm. nimittämään
palopäällikön.
Paloasema, kuva: Arkkitehtitoimisto Hannu Puurunen Oy
294