pdf, 11 Mt, 383 s. - Pohjois-Savon liitto
pdf, 11 Mt, 383 s. - Pohjois-Savon liitto
pdf, 11 Mt, 383 s. - Pohjois-Savon liitto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
mista kylistä niin pian kuin sen kirkko oli saatu valmiiksi.<br />
Kirkon rakentamisen aloitusta pitkitti kuitenkin lähes<br />
toistakymmentä vuotta kysymys rakennusmateriaalin<br />
valinnasta. Seurakunnan anoessa lupaa toteuttaa kirkko<br />
puusta, Kuopion tuomiokapituli pitäytyi kivirakennuksen<br />
kannalla vedoten v. 18<strong>11</strong> annettuun keisarilliseen<br />
julistukseen kivikirkkojen rakentamisesta. Kiistan ratkaisi<br />
metsähallitus, joka lupasi myydä sopivalla hinnalla alueella<br />
sijaitsevista valtion metsistä 600 rakennuspuuta<br />
ehdolla, että kirkko rakennettaisiin puusta.<br />
Kirkon suunnitelmista kysyttiin tarjoukset useammalta<br />
rakennusmestarilta ja arkkitehdilta, mm. Josef Stenbäckiltä.<br />
Suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Ilmari Launis,<br />
jonka piirustuksien mukaan kirkko valmistui v. 1919. Aiemmin<br />
I. Launis oli suunnitellut Kihniön kirkon. Kirkko<br />
rakennettiin harvinaisella pystyhirsirakenteella (vrt. Tuusniemen<br />
kirkko). Tosin ensin Launis esitti kustannusten<br />
säästämissyistä kirkon rakenteeksi ristikkorakennetta.<br />
Yleisten rakennusten ylihallitus vaati kuitenkin hirsistä<br />
seinärakennetta. Koska vaatimuksessa ei mainittu hirsien<br />
suuntaa, Launis muutti suunnitelman pystyhirsirakenteeksi.<br />
Tällä vältettäisiin vaakahirsirakenteen ongelma,<br />
että sisäkatto jäisi seinien ja niillä lepäävien kattotuolien<br />
laskeutuessa pelkästään pilarien varaan. Pystyhirsitekniikan<br />
soveltaminen herätti kuitenkin epäilyjä.<br />
muissa koristeissa oli käytetty pehmeitä värisävyjä. Tasaisia<br />
pintoja oli paljon ootrattu. Nämä peittyivät vuoden<br />
1986-1987 korjauksessa.<br />
Kirkko sähköistettiin v. 1959, jolloin alkuperäiset kynttiläkruunut<br />
poistettiin.<br />
Vuonna 1965 toteutettiin arkkitehti Veikko Larkaksen<br />
suunnittelema sisäkorjaus, jossa mm. purettiin alttarin<br />
ja saarnastuolin yhdistelmä, kuoriseinän koristeita<br />
poistettiin ja seinät maalattiin harmaan eri sävyin sekä<br />
lämmitys muutettiin kuumailmapuhallukseksi. Vuosina<br />
1986-1987 ylä- ja alapohja lämmöneristettiin ja kirkko<br />
maalattiin ulkoa. Kirkolle johtaa lännestä vanhalta Ouluntieltä<br />
koivukuja, joka oli alun perin istutettu v. 1922<br />
(uusittu myöhemmin).<br />
Entiset koulurakennukset<br />
koulurakennukset v. 1892, v. 1914, v. 1938, piharakennus<br />
v. 1936<br />
Valintaperuste: R, M<br />
Mm. kirkon rakennusmestari Eetu Nieminen piti haittapuolena<br />
hirsien kokoon kuivumisen aiheuttamaa seinien<br />
hataruutta ja tilkkeiden putoamista. Rakennustekniikan<br />
luotettavuus varmistettiin lääninarkkitehti S. von Nandelstadhilta,<br />
jonka mielestä ”pystyhirsihakkaustapaa”<br />
voitiin käyttää, jos rakennuspuut olisivat verrattain kuivia<br />
ja jos seinät laudoitettaisiin vasta parin vuoden päästä.<br />
Katteeksi tuli Launiksen ehdottamat sementtipaanut,<br />
joilla tämän mukaan olisi kiven vertainen kestävyys eivätkä<br />
ne tarvinneet mitään hoitoa. Myös palovaara vähenisi.<br />
Sementtipaanut, joilla aikaisemmin valmistunut<br />
Vehmersalmen kirkko oli myös katettu, kuuluivat aikakauden<br />
rakennusteknisiin uutuuksiin. Myöhemmin (v.<br />
1978) Vieremän paanukate on vaihdettu konesaumattuun<br />
kuparipeltiin.<br />
Tyypiltään kirkko on suhteellisen leveä päätytornillinen<br />
pitkäkirkko, jonka pohjoissivulla on sakaristo ja alun<br />
perin seurakuntasaliksi rakennettu siipiosa. Kirkon länsipäädyn<br />
eteishuoneesta johtaa portaat tämän päällä<br />
sijaitsevaan, kattoratsastajaa muistuttavaan kahdeksankulmaiseen<br />
kellohuoneeseen, jota kattaa kellon<br />
muotoinen ristipäätteinen torni. Kirkkosalia jäsentää<br />
kummallakin pitkällä sivulla keskiosan kattoa ja lehtereitä<br />
kannattavat pyöreät pilarit. Katon lappeiden kolmiomuotoiset<br />
ikkuna-aukot luovat salille basilikamaisen<br />
valaistuksen korostaa kirkon keskiosan korkeutta. Arkkitehti<br />
Launis mainitsi suunnitelleensa kirkon ”puutyyliseksi”,<br />
jolloin tavoitteena ei ollut jäljitellä muodoissa ja<br />
työtavoissa kalliimpaa rakennusainetta kuten kiveä.<br />
Sisäseinät oli vuoden 1965 korjaukseen asti käsitelty<br />
lehterien holvien alkamistasolle vernissalla ja holvit maalattu<br />
valkeiksi. Lehterikaiteissa, pylväiden kapiteeleissa ja<br />
Entinen koulurakennus<br />
kuva: Arkkitehtitoimisto Hannu Puurunen Oy<br />
Kirkonmäellä vanhan Ouluntien ja kirkon välissä sijaitsee<br />
maakunnallisesti mielenkiintoinen kolmen entisen koulutalon<br />
ja näihin liittyvän piharakennuksen muodostama<br />
kokonaisuus edustaen samalla kansakoulurakentamisen<br />
historiaa ennen toista maailmansotaa.<br />
Vanhin, v. 1892 rakennettu ja hyvin alkuperäiset julkisivupiirteensä<br />
säilyttänyt kansakoulurakennus muistuttaa<br />
poikkipäätyineen, yksikerroksisena ja uusrenessanssilaudoituksineen<br />
kouluhallituksen samana vuonna julkaisemia<br />
kansakoulurakennusten mallipiirustuksien tyyppejä<br />
(inventoinnissa ei selviä mistä suunnitelmat on rakennukseen<br />
saatu).<br />
Talo onkin yksi maakunnan vanhimmista säilyneistä<br />
tyyppipiirustuksin rakennetuista kansakouluista. Rakennus<br />
on koulun lakkauttamisen jälkeen ollut lähinnä kunnan<br />
varastona.<br />
Vuonna 1914 rakennettiin naisopettajan asunnon ja yhden<br />
luokkahuoneen käsittävä talo, jossa uusrenessanssipiirteiden<br />
lisäksi näkyy jonkin verran vuosisadan alun<br />
jugendaiheita, kuten ovikatosten tuentalaudoitus.<br />
315
Change language