Kirkon ja Valtion Militantti
Sota on Valtion elinkysymys, elämän ja kuoleman piiri, tie säilymiseen tai tuhoon. Sen huolellinen tutkiminen on välttämätöntä. (2) Siksi, arvioi sitä viiden perusasian kannalta ja vertaa seitsemää myöhemmin mainittavaa tekijää. Niin voit punnita sen olennaiset osat. 3. Ensimmäinen näistä perusasioista on moraalinen vaikutusvalta, toinen sää, kolmas maasto, neljäs johto ja viides oppi. (4). Moraalisella vaikutusvallalla tarkoitan sitä, mikä saa alamaiset elämään sopusoinnussa hallitsijoiden kanssa, niin että he seuraavat näitä elämässä ja menevät kuolemaan tuntematta kuolemanpelkoa. Opilla tarkoitan organisaatiota, valvontaa, oikeiden arvojen määräämistä upseereille, huoltoyhteyksien järjestämistä ja tärkeimpien armeijan tarvitsemien tarvikkeiden hankkimista. (9). Ei ole kenraalia, joka ei olisi kuullut näistä viidestä perusasiasta. Ne jotka hallitsevat ne, voittavat, ne jotka eivät, lyödään. Kaikki sodankäynti perustuu harhaanjohtamiseen. Jos nyt käy niin, että arviot temppelissä ennen vihamielisyyksien aloittamista viittaavat voittoon, johtuu se siitä, että laskelmat osoittavat oman voiman vihollisen voimaa suuremmaksi; jos se viittaa tappioon, johtuu se siitä että laskelmat osoittavat omat voimat heikommiksi. Monien laskujen jälkeen voi voittaa, vain muutaman jälkeen ei...
Sota on Valtion elinkysymys, elämän ja kuoleman piiri, tie säilymiseen tai tuhoon. Sen huolellinen tutkiminen on välttämätöntä. (2) Siksi, arvioi sitä viiden perusasian kannalta ja vertaa seitsemää myöhemmin mainittavaa tekijää. Niin voit punnita sen olennaiset osat. 3. Ensimmäinen näistä perusasioista on moraalinen vaikutusvalta, toinen sää, kolmas maasto, neljäs johto ja viides oppi. (4). Moraalisella vaikutusvallalla tarkoitan sitä, mikä saa alamaiset elämään sopusoinnussa hallitsijoiden kanssa, niin että he seuraavat näitä elämässä ja menevät kuolemaan tuntematta kuolemanpelkoa. Opilla tarkoitan organisaatiota, valvontaa, oikeiden arvojen määräämistä upseereille, huoltoyhteyksien järjestämistä ja tärkeimpien armeijan tarvitsemien tarvikkeiden hankkimista. (9). Ei ole kenraalia, joka ei olisi kuullut näistä viidestä perusasiasta. Ne jotka hallitsevat ne, voittavat, ne jotka eivät, lyödään. Kaikki sodankäynti perustuu harhaanjohtamiseen. Jos nyt käy niin, että arviot temppelissä ennen vihamielisyyksien aloittamista viittaavat voittoon, johtuu se siitä, että laskelmat osoittavat oman voiman vihollisen voimaa suuremmaksi; jos se viittaa tappioon, johtuu se siitä että laskelmat osoittavat omat voimat heikommiksi. Monien laskujen jälkeen voi voittaa, vain muutaman jälkeen ei...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Kirkon</strong> <strong>ja</strong> <strong>Valtion</strong> <strong>Militantti</strong><br />
Kiistaa Lutherin kohtalosta<br />
Kun paavin lähettiläs huomasi, minkä vaikutuksen Lutherin puhe teki, hän alkoi tuntea<br />
pelkoa paavikunnan turvallisuuden puolesta enemmän kuin koskaan ennen <strong>ja</strong> päätti kaikin<br />
käytettävissään olevin keinoin yrittää kukistaa uskonpuhdista<strong>ja</strong>n. Kaikella sillä<br />
kaunopuheisuudella <strong>ja</strong> valtioviisaudella, joista hän oli niin laa<strong>ja</strong>lti tunnettu, hän esitti<br />
nuorelle keisarille, kuinka ymmärtämätöntä <strong>ja</strong> vaarallista olisi mahtavan paavinistuimen<br />
ystävyyden <strong>ja</strong> tuen uhraaminen vähäpätöisen munkin tähden. {AO7 137.2}<br />
Hänen sanansa vaikuttivat. Päivä sen jälkeen kun Luther oli antanut vastauksensa, keisari<br />
jätti valtiopäiville ilmoituksen, jossa hän selitti päättäneensä seurata edeltäjiensä<br />
menettelytapaa tukemalla <strong>ja</strong> suojelemalla katolista uskontoa. Koska Luther oli kieltäytynyt<br />
peruuttamasta erheitään, olisi ryhdyttävä ankariin toimenpiteisiin häntä <strong>ja</strong> hänen<br />
julistamiaan vääriä oppe<strong>ja</strong> vastaan. »Oman hulluutensa villitsemä munkki on noussut<br />
kristikunnan uskoa vastaan. Estääkseni sellaisen jumalattomuuden minä olen valmis<br />
uhraamaan valtakuntani, aarteeni, ystäväni, ruumiini, vereni, henkeni <strong>ja</strong> elämäni. Aion<br />
lähettää tuon augustinolaismunkin täältä pois <strong>ja</strong> kieltää häntä aiheuttamasta vähintäkään<br />
levottomuutta kansan seassa. Sitten hän <strong>ja</strong> hänen puoluelaisensa julistetaan niskuroivina<br />
kerettiläisinä valtion <strong>ja</strong> kirkon kiroukseen, <strong>ja</strong> heitä vastaan käytetään kaikkia keino<strong>ja</strong>, joita<br />
tarvitaan heidän hävittämisekseen. Minä kehotan valtiopäivien jäseniä menettelemään<br />
uskollisten kristittyjen tavalla.»119 Kuitenkin keisari selitti, että Lutherin suo<strong>ja</strong>kir<strong>ja</strong>a oli<br />
pidettävä arvossa. Hänen tuli päästä turvallisesti kotiinsa, ennen kuin voitiin ryhtyä<br />
toimenpiteisiin häntä vastaan. {AO7 137.3}<br />
Valtiopäivien jäsenet esittivät tällöin kaksi vastakkaista mielipidettä. Paavin lähettiläät <strong>ja</strong><br />
edusta<strong>ja</strong>t vaativat jälleen, että uskonpuhdista<strong>ja</strong>n suo<strong>ja</strong>kir<strong>ja</strong> oli syrjäytettävä. »Reinin», he<br />
sanoivat, »tulee saada hänen tuhkansa niin kuin se sai Jan Husin tuhkan sata vuotta<br />
sitten.»120 Mutta Saksan ruhtinaat, vaikka itse olivat katolilaisia <strong>ja</strong> tunnettu<strong>ja</strong> Lutherin<br />
vihollisia, vastustivat sellaista julkisen lupauksen rikkomista <strong>ja</strong> katsoivat sen tahraksi<br />
kansakunnan kunnialle. He viittasivat niihin onnettomuuksiin, jotka olivat tapahtuneet<br />
Husin kuoleman jälkeen, <strong>ja</strong> selittivät, etteivät he rohjenneet aiheuttaa Saksalle <strong>ja</strong> nuorelle<br />
keisarilleen sellaisia pelottavia kärsimyksiä. {AO7 137.4}<br />
Kaarle itse sanoi paavin edustajien häpeällisen vaatimuksen johdosta: »Vaikka<br />
kunniallisuus <strong>ja</strong> luottamus karkotettaisiin kaikkialta maan päältä, tulisi niillä kuitenkin olla<br />
turvapaikka ruhtinaiden sydämessä.»121 Katkerimmat Lutherin paavillisista vihollisista<br />
kehottivat keisaria kohtelemaan uskonpuhdista<strong>ja</strong>a, niin kuin Sigismund oli kohdellut Husia<br />
jättämään hänet kirkon valtaan. Mutta keisari muisti, kuinka Hus oli yleisessä kokouksessa<br />
osoittanut kahleitaan <strong>ja</strong> muistuttanut hallitsi<strong>ja</strong>a lupauksen rikkomisesta, <strong>ja</strong> hän sanoi: »Minä<br />
en haluaisi joutua punastumaan häpeästä Sigismundin tavoin.»122 {AO7 138.1}<br />
Kaarle oli kuitenkin tarkoituksellisesti hylännyt Lutherin esittämät totuudet. »Minä olen<br />
lu<strong>ja</strong>sti päättänyt seurata isieni esimerkkiä», hän kirjoitti. Hän oli päättänyt olla lähtemättä<br />
107
Change language