Kirkon ja Valtion Militantti
Sota on Valtion elinkysymys, elämän ja kuoleman piiri, tie säilymiseen tai tuhoon. Sen huolellinen tutkiminen on välttämätöntä. (2) Siksi, arvioi sitä viiden perusasian kannalta ja vertaa seitsemää myöhemmin mainittavaa tekijää. Niin voit punnita sen olennaiset osat. 3. Ensimmäinen näistä perusasioista on moraalinen vaikutusvalta, toinen sää, kolmas maasto, neljäs johto ja viides oppi. (4). Moraalisella vaikutusvallalla tarkoitan sitä, mikä saa alamaiset elämään sopusoinnussa hallitsijoiden kanssa, niin että he seuraavat näitä elämässä ja menevät kuolemaan tuntematta kuolemanpelkoa. Opilla tarkoitan organisaatiota, valvontaa, oikeiden arvojen määräämistä upseereille, huoltoyhteyksien järjestämistä ja tärkeimpien armeijan tarvitsemien tarvikkeiden hankkimista. (9). Ei ole kenraalia, joka ei olisi kuullut näistä viidestä perusasiasta. Ne jotka hallitsevat ne, voittavat, ne jotka eivät, lyödään. Kaikki sodankäynti perustuu harhaanjohtamiseen. Jos nyt käy niin, että arviot temppelissä ennen vihamielisyyksien aloittamista viittaavat voittoon, johtuu se siitä, että laskelmat osoittavat oman voiman vihollisen voimaa suuremmaksi; jos se viittaa tappioon, johtuu se siitä että laskelmat osoittavat omat voimat heikommiksi. Monien laskujen jälkeen voi voittaa, vain muutaman jälkeen ei...
Sota on Valtion elinkysymys, elämän ja kuoleman piiri, tie säilymiseen tai tuhoon. Sen huolellinen tutkiminen on välttämätöntä. (2) Siksi, arvioi sitä viiden perusasian kannalta ja vertaa seitsemää myöhemmin mainittavaa tekijää. Niin voit punnita sen olennaiset osat. 3. Ensimmäinen näistä perusasioista on moraalinen vaikutusvalta, toinen sää, kolmas maasto, neljäs johto ja viides oppi. (4). Moraalisella vaikutusvallalla tarkoitan sitä, mikä saa alamaiset elämään sopusoinnussa hallitsijoiden kanssa, niin että he seuraavat näitä elämässä ja menevät kuolemaan tuntematta kuolemanpelkoa. Opilla tarkoitan organisaatiota, valvontaa, oikeiden arvojen määräämistä upseereille, huoltoyhteyksien järjestämistä ja tärkeimpien armeijan tarvitsemien tarvikkeiden hankkimista. (9). Ei ole kenraalia, joka ei olisi kuullut näistä viidestä perusasiasta. Ne jotka hallitsevat ne, voittavat, ne jotka eivät, lyödään. Kaikki sodankäynti perustuu harhaanjohtamiseen. Jos nyt käy niin, että arviot temppelissä ennen vihamielisyyksien aloittamista viittaavat voittoon, johtuu se siitä, että laskelmat osoittavat oman voiman vihollisen voimaa suuremmaksi; jos se viittaa tappioon, johtuu se siitä että laskelmat osoittavat omat voimat heikommiksi. Monien laskujen jälkeen voi voittaa, vain muutaman jälkeen ei...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Kirkon</strong> <strong>ja</strong> <strong>Valtion</strong> <strong>Militantti</strong><br />
Luku 12—Uskonpuhdistus Ranskassa<br />
Speierin vastalausetta <strong>ja</strong> Augsburgin tunnustusta, jotka olivat uskonpuhdistuksen voiton<br />
merkkejä Saksassa, seurasivat taistelun <strong>ja</strong> pimeyden vuodet. Kannattajien erimielisyyksien<br />
heikentämä <strong>ja</strong> mahtavien vihollisten ahdistama protestanttisuus näytti olevan tuomittu<br />
täydelliseen häviöön. Tuhannet sinetöivät todistuksensa verellään. Sisällissota puhkesi. Eräs<br />
protestanttisuuden johtava kannatta<strong>ja</strong> kavalsi sen. Jaloimmat uskonpuhdistusta kannattavista<br />
ruhtinaista joutuivat keisarin käsiin, <strong>ja</strong> heitä raahattiin vankeina kaupungista toiseen. Mutta<br />
näennäisen voittonsa hetkenä keisari kärsi tappion. Hän näki, miten saalis temmattiin hänen<br />
käsistään, <strong>ja</strong> hänen oli lopulta pakko suvaita niitä oppe<strong>ja</strong>, joiden hävittäminen oli ollut<br />
hänelle kunniaasia. Hän oli pannut alttiiksi valtakuntansa, aarteensa <strong>ja</strong> elämänsäkin<br />
pyrkiessään hävittämään harhaoppisuuden. Nyt hän näki sotajoukkojensa häviävän sodassa,<br />
aarreaittojensa tyhjenevän <strong>ja</strong> kapinan uhkaavan hänen monia maitaan, samalla kun se usko,<br />
jota hän turhaan oli koettanut tukahduttaa, levisi joka taholle. Kaarle V oli taistellut<br />
Kaikkivaltiasta vastaan. Jumala oli sanonut: »Tulkoon valkeus», mutta keisari oli koettanut<br />
säilyttää pimeyden koskemattomana. Hänen aikomuksensa epäonnistuivat; <strong>ja</strong><br />
ennenaikaisesti vanhentuneena, pitkän taistelun uuvuttamana hän luopui valtaistuimestaan <strong>ja</strong><br />
meni luostariin. {AO7 182.1}<br />
Samoin kuin Saksassa koitti Sveitsissäkin uskonpuhdistukselle pimeitä päiviä. Useiden<br />
kantonien ottaessa vastaan puhdistetun opin toiset riippuivat sokeasti <strong>ja</strong> itsepintaisesti kiinni<br />
Rooman uskontunnustuksessa <strong>ja</strong> vainosivat niitä, jotka halusivat vastaanottaa totuuden.<br />
Tämä johti lopulta sisällissotaan. Zwingli <strong>ja</strong> useat hänen kannatta<strong>ja</strong>nsa kaatuivat Kappelin<br />
verisessä taistelussa. Oekolampadius kuoli pian tämän jälkeen näiden kauheiden<br />
onnettomuuksien masentamana. Rooma riemuitsi <strong>ja</strong> näytti monin paikoin saavan takaisin<br />
kaiken menettämänsä. Mutta Jumala, jonka aivoitukset ovat iankaikkiset, ei hylännyt<br />
kansaansa eikä asiaansa. Hänen kätensä oli tuova pelastuksen. Muissa maissa hän oli<br />
herättänyt työntekijöitä viemään uudistustyötä eteenpäin. {AO7 182.2}<br />
Lefevre, uskonpuhdistuksen edelläkävijä<br />
Ranskassa oli päivä alkanut sarastaa jo ennen kuin Lutherista uskonpuhdista<strong>ja</strong>na oli<br />
mitään kuultu. Ensimmäisiä niistä, jotka näkivät valon, oli iäkäs, korkeasti oppinut Lefevre.<br />
Hän oli Pariisin yliopiston professori sekä harras <strong>ja</strong> innokas katolilainen. Tutkiessaan<br />
muinaisa<strong>ja</strong>n kir<strong>ja</strong>llisuutta hän kiinnitti huomionsa Raamattuun <strong>ja</strong> alkoi tutkia sitä<br />
oppilaidensa kanssa. {AO7 183.1}<br />
Lefevre oli pyhimysten innokas ihaili<strong>ja</strong>, <strong>ja</strong> hän oli alkanut kirjoittaa pyhimysten <strong>ja</strong><br />
marttyyrien historiaa kirkon pyhimystarujen poh<strong>ja</strong>lta. Tämä yritys vaati paljon työtä. Mutta<br />
hän oli siinä jo melkoisesti edistynyt, kun hän arvellen Raamatusta kenties saavansa hyvää<br />
apua alkoi tutkia sitä tässä tarkoituksessa. Sieltä hän löysikin kertomuksia pyhistä<br />
henkilöistä, mutta ei sellaisista, jotka mainittiin roomalaisessa kalenterissa. Jumalallisen<br />
141
Change language