Kirkon ja Valtion Militantti
Sota on Valtion elinkysymys, elämän ja kuoleman piiri, tie säilymiseen tai tuhoon. Sen huolellinen tutkiminen on välttämätöntä. (2) Siksi, arvioi sitä viiden perusasian kannalta ja vertaa seitsemää myöhemmin mainittavaa tekijää. Niin voit punnita sen olennaiset osat. 3. Ensimmäinen näistä perusasioista on moraalinen vaikutusvalta, toinen sää, kolmas maasto, neljäs johto ja viides oppi. (4). Moraalisella vaikutusvallalla tarkoitan sitä, mikä saa alamaiset elämään sopusoinnussa hallitsijoiden kanssa, niin että he seuraavat näitä elämässä ja menevät kuolemaan tuntematta kuolemanpelkoa. Opilla tarkoitan organisaatiota, valvontaa, oikeiden arvojen määräämistä upseereille, huoltoyhteyksien järjestämistä ja tärkeimpien armeijan tarvitsemien tarvikkeiden hankkimista. (9). Ei ole kenraalia, joka ei olisi kuullut näistä viidestä perusasiasta. Ne jotka hallitsevat ne, voittavat, ne jotka eivät, lyödään. Kaikki sodankäynti perustuu harhaanjohtamiseen. Jos nyt käy niin, että arviot temppelissä ennen vihamielisyyksien aloittamista viittaavat voittoon, johtuu se siitä, että laskelmat osoittavat oman voiman vihollisen voimaa suuremmaksi; jos se viittaa tappioon, johtuu se siitä että laskelmat osoittavat omat voimat heikommiksi. Monien laskujen jälkeen voi voittaa, vain muutaman jälkeen ei...
Sota on Valtion elinkysymys, elämän ja kuoleman piiri, tie säilymiseen tai tuhoon. Sen huolellinen tutkiminen on välttämätöntä. (2) Siksi, arvioi sitä viiden perusasian kannalta ja vertaa seitsemää myöhemmin mainittavaa tekijää. Niin voit punnita sen olennaiset osat. 3. Ensimmäinen näistä perusasioista on moraalinen vaikutusvalta, toinen sää, kolmas maasto, neljäs johto ja viides oppi. (4). Moraalisella vaikutusvallalla tarkoitan sitä, mikä saa alamaiset elämään sopusoinnussa hallitsijoiden kanssa, niin että he seuraavat näitä elämässä ja menevät kuolemaan tuntematta kuolemanpelkoa. Opilla tarkoitan organisaatiota, valvontaa, oikeiden arvojen määräämistä upseereille, huoltoyhteyksien järjestämistä ja tärkeimpien armeijan tarvitsemien tarvikkeiden hankkimista. (9). Ei ole kenraalia, joka ei olisi kuullut näistä viidestä perusasiasta. Ne jotka hallitsevat ne, voittavat, ne jotka eivät, lyödään. Kaikki sodankäynti perustuu harhaanjohtamiseen. Jos nyt käy niin, että arviot temppelissä ennen vihamielisyyksien aloittamista viittaavat voittoon, johtuu se siitä, että laskelmat osoittavat oman voiman vihollisen voimaa suuremmaksi; jos se viittaa tappioon, johtuu se siitä että laskelmat osoittavat omat voimat heikommiksi. Monien laskujen jälkeen voi voittaa, vain muutaman jälkeen ei...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Kirkon</strong> <strong>ja</strong> <strong>Valtion</strong> <strong>Militantti</strong><br />
Jaakobin tuskanyö<br />
Jaakobin tuskanyö, jolloin hän ru-kouksessa taisteli pelastuakseen Eesaun käsistä (1<br />
Moos. 32: 24—30), kuvaa Jumalan kansan kokemusta ahdistuksen aikana, Hankittuaan<br />
petoksella isänsä siunauksen, joka oli aiottu Eesaul-le, Jaakob säikähtyneenä veljensä<br />
uhkauksista surmata hänet oli paennut säilyttääkseen henkensä. Oltuaan monia vuosia<br />
maanpaossa hän lähti Jumalan käskystä palaamaan kotiseudulleen vaimoineen, lapsineen <strong>ja</strong><br />
kar<strong>ja</strong>laumoineen. Saapuessaan kotimaansa ra<strong>ja</strong>lle hän joutui pelon valtaan, kun sai kuulla<br />
Eesaun lähestyvän aseistettu miesjoukko mukanaan, epäi-lemättä kostoaikeissa. Jaakobin<br />
aseeton <strong>ja</strong> puolustuskyvytön seurue näytti olevan joutumassa väkivallan <strong>ja</strong> verilöylyn<br />
uhriksi. Tuskan <strong>ja</strong> pelon lisäksi tuli vielä itsesyytöksen musertava paino, sillä hänen oma<br />
syntinsä oli saattanut hänet tähän vaaraan. Hänen ainoana toivonaan oli Jumalan armo <strong>ja</strong><br />
ainoana puolustuskeinonaan rukous. Kuitenkaan hän ei laiminlyönyt mitään siitä, minkä hän<br />
itse voi tehdä, sovittaakseen vel-jelleen tekemänsä vääryyden <strong>ja</strong> torjuakseen uhkaavan<br />
vaaran. Samoin tulisi Kristuksen seuraajien ahdistuksen aikaa lähestyessään tehdä kaikki,<br />
minkä voivat, asettaakseen itsensä oikeaan valoon ihmisten edessä, riisuakseen aseet<br />
ennakkoluuloilta <strong>ja</strong> torjuakseen omantunnon vapautta uhkaavan vaaran. {AO8 121.2}<br />
Jaakob vie perheensä pois luotaan, ettei se olisi näkemässä hänen ahdistustaan, <strong>ja</strong> jää<br />
yksinään rukoilemaan Jumalaa. Hän tunnustaa syntinsä <strong>ja</strong> tuo ilmi kiitollisuutensa Jumalan<br />
hänelle osoittamasta armosta, samalla kun hän syvästi nöyrtyneenä vetoaa siihen liittoon,<br />
jonka Jumala oli tehnyt hänen isiensä kanssa, sekä niihin lupauksiin, jotka hän itse oli saanut<br />
yöllisessä näyssä Beetelissä <strong>ja</strong> pakolaisuutensa maassa. Hänen elämänsä käännekohta on<br />
tullut; kaikki on vaakalaudalla. Pimeydessä <strong>ja</strong> yksinäisyydessä hän <strong>ja</strong>tkaa rukoilemistaan <strong>ja</strong><br />
nöyrtymistään Jumalan edessä. Äkkiä käsi laskeutuu hänen olkapäälleen. Hän luulee<br />
vihollisen vaanivan hänen henkeään, <strong>ja</strong> epätoivon kaikella voimalla hän painii ahdista<strong>ja</strong>nsa<br />
kanssa. Päivän koittaessa vieras käyttää yli-inhimillistä voimaansa. Hänen kosketuksestaan<br />
voimakas Jaakob lamautuu <strong>ja</strong> lankeaa avuttomana, itkien <strong>ja</strong> rukoillen salaperäisen<br />
vastusta<strong>ja</strong>nsa kaulaan. Jaakob tietää nyt, että hän on taistellut liiton enkelin kanssa. Vaikka<br />
hän on kyvytön taistelemaan <strong>ja</strong> kärsii mitä kovinta kipua, hän ei luovu aikeestaan. Hän on<br />
kauan kärsinyt hämmennystä, tunnontuskaa <strong>ja</strong> ahdistusta syntinsä tähden; nyt hänen täytyy<br />
saada varmuus anteeksiannosta. Jumalallinen vieras näyttää aikovan lähteä, mutta Jaakob<br />
pitää hänestä kiinni <strong>ja</strong> rukoilee siunausta. Enkeli sanoo: »Päästä minut, sillä päivä koittaa»,<br />
mutta patriarkka huudahtaa: »En päästä sinua, ellet siunaa minua.» Mitä luottamusta,<br />
lujuutta <strong>ja</strong> hellittämättömyyttä Jaakob tässä osoittikaan! Jos tämä olisi ollut kerskailevaa,<br />
omahyväistä vaatimista, hänet olisi tuhottu silmänräpäyksessä, mutta hänen hellittämätön<br />
pyyntönsä tuli heikkoutensa <strong>ja</strong> arvottomuutensa tuntevasta sydämestä, joka kaikesta<br />
huolimatta luotti uskollisen Jumalan ar-moon. {AO8 121.3}<br />
»Hän taisteli enkelin kanssa <strong>ja</strong> voitti» (Hoos. 12: 5). Nöyrtymisen, katumuksen <strong>ja</strong><br />
antautumisen kautta tämä syntinen, erehtyvä <strong>ja</strong> kuolevainen ihminen sai voiton taivaan<br />
Valtiaan kanssa. Hän oli kiinnittänyt vapisevan otteensa Jumalan lupauksiin, eikä ääretön<br />
426
Change language