Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

4. Pohjanmaalta Etelä-Suomeen
Kihlman ei antautunut liiketoimilleen kokopäivätoimisesti. Opettajan viran hoitaminen lienee
vienyt suurimman osan hänen huomiostaan, mutta kirkollisista tehtävistäkään hän ei täysin ollut
irtaantunut. Vuonna 1859 hän osallistui Turussa pidettyyn pappiskokoukseen. Viidentoista–kahdenkymmenen
vuoden takaisiin aikoihin verrattuna kirkollinen maailma tuntui kääntyneen siellä
päälaelleen, sillä suuri osa kokouksen keskeisistä hahmoista oli samoja heränneitä pappeja, joita
vuoden 1842 pappeinkokouksessa oli ankarasti nuhdeltu. 382 Nuorista vihaisista miehistä oli tullut
salonkikelpoisia.
Syksyllä 1861 Kihlman haki Vaasassa vapautunutta kappalaisen paikkaa sen jälkeen, kun Carl
Gustaf von Essen oli päättänyt olla hakematta virkaa. Vaikka Kihlmanin hakemuksen pontimena
on täytynyt olla jonkinasteinen kiinnostus tehtävää kohtaan, koko hakuprosessia näyttää leimanneen
tietty vastentahtoisuus. Levónin kirjeistä saa sellaisen vaikutelman, että Kihlman haki kap-
palaisen virkaa lähinnä vanhasta tottumuksesta ja vaasalaisten painostuksesta. ”Älä nyt, veljeni,
ala kiemurrella. Sinä tiedät kyllä vanhastaan, että joka neljäs sunnuntai pidetään suomenkielinen
jumalanpalvelus. Moliis ym., jotka eivät lainkaan osaa suomea, voivat hoitaa virkaansa siitä
yksinkertaisesta syystä, että meillä on hyvin vähän suomenkielisiä, ja hekin osaavat luultavasti
kaikki ruotsia”, patisteli Levón Kihlmania, kun tämä oli hakupaperinsa jätettyään ilmeisesti
alkanut epäillä suomentaitonsa riittävyyttä. 383 Lopulta Kihlmanin kantti petti, ja hän ilmoitti
vaalisaarnansa yhteydessä toiveenaan, että hänen hakemuksensa jätettäisiin huomiotta paikkaa
täytettäessä. Puutteellisen kielitaidon ohella Kihlman perusteli kieltäytymistään tehtävän raskau-
della. Ehkä hän katsoi myös olemaan vapaampi hakemaan teologian lehtorin virkaa lukiosta
sellaisen vapautuessa, jos ei ottaisi vastaan kappalaisen tehtävää. 384 Kihlmanin valitsemisen
puolesta ankarasti työskennellyt Levón purki pettymystään Kihlmanille: ”Meitä vaasalaisia on
kohdeltu kuin narreja.” 385
Samoihin aikoihin syksyllä 1861 ja alkuvuodesta 1862 Kihlman kirjoitti yhdessä C.G. von Essenin
kanssa kommentaarin ns. Runebergin virsikirjaehdotuksesta. Työn oli alun perin tarkoitus
olla ainoastaan von Essenin käsialaa, ja hän pyysi Kihlmania vain kommentoimaan omia ideoi-
382 Aspelin-Haapkylä 1915, s. 383–384, erityisesti nootti 1.
383 A.A. Levón Alfred Kihlmanille 30.11.1861. AKk, coll. 101.6. HYK.
384 Aspelin-Haapkylä 1915, s. 393–394.
385 A.A. Levón Alfred Kihlmanille 30.3.1862. AKk, coll. 101. 6. HYK.
104