Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Omistautumista uudelle ammatille osoittaa hänen Ruotsiin ja Saksaan suuntautunut ulkomaanmatkansa
kesällä 1856. Matkan lopullinen määränpää tosin oli Tübingen, missä Kihlman sai
nauttia Johann Tobias Beckin opetuksesta kokonaisen kuukauden ajan, mutta matkan varrella
hän perehtyi innolla myös Ruotsin kansakoulujärjestelmään sekä Friedrichstadtin kansakoulunopettajaseminaarin
toimintaan Dresdenin lähellä. Vanhaan tapaansa Kihlman käytti myös tarkoin
hyväkseen mahdollisuudet kuunnella professoreiden opetusta eri yliopistoissa ja tutustua erilaisiin
kirkonmenoihin matkansa varrella. Berliinissä hän osui kuulemaan Leopold von Rankea,
jonka luennointitapa teki häneen peräti epäedullisen vaikutuksen. 327
2. Järki vai tunteet? Toinen avioliitto
Kun perhe- ja työasiat rupesivat muuten olemaan kunnossa, puolison puuttuminen alkoi askarruttaa
Kihlmania yhä enemmän. Vettä myllyyn lisäsi entinen appi Carl Gustaf von Essen, joka jo
alkuvuodesta 1854 ilmoitti Kihlmanille mielipiteenään, että tämän pitäisi vakavasti alkaa miettiä
uuden avioliiton solmimista. Von Essen kertoi A.W. Ingmanin tavanneen Helsingissä norjalaisen
neiti Juhlerin, joka oli tehnyt Ingmaniin vaikutuksen syvällä kristillisyydellään ja kauniilla lauluäänellään.
”Ajattele jos hän olisikin sinua varten!”, kirjoitti von Essen Kihlmanille. Von Essenin
innostukselta katkesivat kuitenkin pian siivet, sillä tarkempien tiedustelujen seurauksena kävi
ilmi, että neiti Juhler oli vanhemmanpuoleinen, huonokuuloinen eikä hänen ulkonäössäänkään
ollut kehumista. 328
Ulkonäkö ei silti ollut pääasia. Von Essen katsoi sisäisen ja ulkoisen kauneuden vain harvoin
kohtaavan samassa ihmisessä ja piti edellistä aviopuolison valinnassa keskeisempänä kriteerinä.
”Ruumiillinen kauneus on aarre, jonka rokot ja ruoste hävittävät ja vuodet hautaavat ja vievät.
Mutta sielun kauneus, keskinäinen kunnioitus ja sympatia eivät ole sellaisille hävityksen laeille
alttiita” 329 , hän kirjoitti Alfred Kihlmanille tämän etsiessä uutta puolisoa. Von Essen ei neuvoissaan
kaihtanut myöskään ajatusta järkiavioliitosta. Jos puolisot olivat henkisesti yhteensopivia,
he oppivat kyllä hänen mielestään ajan mittaan rakastamaan toisiaan. Etenkään vanhempana ei
hänen mukaansa voinut odottaakaan samanlaista tunnekuohua kuin nuoruusvuosina. 330
326 Aspelin-Haapkylä 1915, s. 333–334, 363–364.
327 Aspelin-Haapkylä 1915, s. 344–360.
328 C.G. von Essen Alfred Kihlmanille 2.3.1854 ja 22.3.1854. AKk, coll. 101.3. HYK.
329 C.G. von Essen Alfred Kihlmanille 17.12.1856. AKk, coll. 101.3. HYK.
330 C.G. von Essen Alfred Kihlmanille 26.4.1855. AKk, coll. 101.3. HYK.
90