Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Favorin, Olof Henrik Helander, Nils Gustaf Malmberg sekä maallikkosaarnaaja Wilhelm Niskanen.
Papit eivät olleet ainoita lainanottajia, sillä hieman yli puolet velallisista näyttää olleen
maaseudun rahvasta, oletettavasti lähinnä Kihlmanien kotipaikkakunnan Kruunupyyn ja lähiseutujen
talollisia. 215 Angelica Fabritiuksen varallisuuden haltijana Kihlman oli heränneiden laina-
verkostossa tärkeässä asemassa. Niinpä hänen puoleensa kääntyivät paitsi köyhemmät papit
arkipäiväisessä rahantarpeessaan, myös heränneet säätyläiset tarvitessaan pääomaa liikehankkeisiinsa
(tästä tarkemmin luvussa III).
Päinvastaisen esimerkin velkasuhteista tarjoaa liikkeen huomattavin pappisjohtaja Nils Gustaf
Malmberg, joka oli kunnostautunut rahojen tuhlaamisessa uskonnollisiin tarkoitusperiin ja tehnyt
siitä myös heränneen opin mukaisen hyveen. Ensimmäisen vaimon Amandan kuollessa Malmbergillä
oli velkaa kaikkiaan yli 6.700 ruplan edestä. Velkojina oli runsaasti varakkaampia heränneitä
säätyläisiä ja pappeja: mm. heränneet kauppiaat Gabriel Revell ja Johan Fredrik Aurén ja
papeista Alfred Kihlman, Frans Henrik Bergroth ja Anders Wilhelm Ingman. Toisin kuin Kihl-
man, joka ei raaskinut ensi alkuun käyttää varojaan edes oman talon hankkimiseen, Malmberg
näyttää ylläpitäneen velkarahalla melkoisen suureellista elämäntyyliä. Malmbergin omistuksessa
oli vuonna 1851 peräti kolme taloa Lapualla, osuus Peskan talosta Ruovedellä sekä runsaasti
kotieläimiä, mm. seitsemän hevosta, 22 lehmää, kahdeksan sikaa ja 30 lammasta. Talojen yhtei-
seksi arvoksi oli kirjattu vain 3.150 ruplaa, siis huomattavasti alle sen summan, jonka Malmberg
oli velkaa eri puolille. Saatavia hänellä oli niukasti, vain toistatuhatta ruplaa. 216
Näiden tietojen valossa näyttää siltä, että Malmbergin oppi varojen käyttämisestä hyviin tarkoi-
tuksiin ja mammonan kasaamisen paheellisuudesta ei täysin toteutunut hänen omassa elämässään.
Malmberg oli kyllä ottanut runsaasti velkaa ja kestinnyt avokätisesti vieraitaan, mutta
mikään askeetikko hän ei omissa elämäntavoissaan todellakaan ollut. Velkaa otettiin myös
omaan käyttöön jäävien maallisten mukavuuksien hankkimiseen.
Samaan tapaan kuin tietoja avoimista viroista, verkoston kautta voitiin välittää tietoja myös
laina-asioissa. Ellei itsellä ollut antaa rahaa lainaksi, varojen tarpeessa olevan luotettavan ystävän
perillisten laskuun. Arppen velka olikin enemmän kirjanpitotekninen yksityiskohta kuin todellinen, hänelle annettu
laina.
215 Angelica Kihlmanin perukirja 30.4.1851. Keski-Pohjanmaan ylinen tuomiokunta, Kruunupyyn ja Teerijärven
käräjäkunnan perukirjat 1845–1852, E2a 5, s. 907–930. VMA.
216 Sofia Amanda Carolina Malmbergin perukirja 13.1.1852. Keski-Pohjanmaan alinen tuomiokunta, Lapuan
käräjäkunnan perukirjat 1849–1856, E2a 3, f. 222–233v. VMA.
59