Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

matkaa, jotka suuntautuivat Savon lisäksi Ruovedelle, Tampereelle ja eri puolille Pohjanmaata.
Matkakohteiden joukkoon mahtuivat myös kahdet heränneet häät ja yhdet hautajaiset. Lopulta
innokas matkailu herätti huomiota myös tuomiokapitulissa, joka ilmeisesti Kihlmanin matkailuviettiä
rauhoittaakseen määräsi tämän armovuodensaarnaajaksi Alatornioon. Epämieluisalta
pakkomuutolta kauas pohjoiseen kuitenkin vältyttiin, kun Kihlmanin isä kääntyi asiassa tuomiokapitulin
puoleen ja pyysi Kruunupyyn seurakunnan pappispulan vuoksi määräyksen peruutta-
mista. 197
Uskonveljien säännöllinen tapaaminen ei edes aina edellyttänyt sitä, että olisi itse lähtenyt matkalle.
Kun lähestulkoon kaikki kynnelle kykenevät heränneet papit ja säätyläiset matkustelivat
ahkerasti, vierailut olivat tietenkin vastavuoroisia, ja tuttavia riitti kestittäväksi myös kunkin
omaan taloon. Esimerkkinä tästä mainittakoon Suonenjoen pappila, missä Alfred Kihlman vietti
A.W. Ingmanin kanssa kesäänsä Julius Immanuel Berghin vieraana vuonna 1844. Kesän aikana
pappilassa ehtivät vierailla ainakin valkealalainen herännyt luutnantti G.A. Colliander vaimoineen,
pastori J.J. Rahm Rautalammilta, Paavo Ruotsalainen, A.A. Favorin, Nils Gabriel Arppe
sekä lukuisat heränneet talonpojat lähiseuduilta. 198 Myös Kihlmanin omassa talossa Kruunu-
pyyssä oleskeli aika ajoin vieraita aina siihen määrään saakka, että hänen vanhempansa pelkäsivät
läheltä ja kaukaa saapuvien heränneiden käyttävän hyväkseen heidän poikansa vieraan-
varaisuutta. 199 Kihlmania ja hänen vaimoaan vieraiden tulva ei oikeastaan häirinnyt, sillä vieraiden
tulosta ei tehty mitään erityisen suurta numeroa, ja heidän jatkuvaan läsnäoloonsakin oli
totuttu ajan myötä. 200
Varsinaisena heränneiden pappien ”lomakeskuksena” kuitenkin toimi Peskan talo Ruovedellä.
Talo kuului alun perin rovasti Karl Henrik Bergrothille, jonka kuoltua v. 1841 se siirtyi hänen
heränneiden poikiensa ja vävyjensä, mm. Nils Gustaf Malmbergin, Frans Oskar Durchmanin ja
Julius Immanuel Berghin yhteisomistukseen. Bergrothin perillisten ohella talossa nähtiin vieraina
myös muita heränneiden johtomiehiä aina Paavo Ruotsalaista myöten. Taloon tultiin tavallisesti
viettämään kesälomia suvun ja heränneiden ystävien piirissä, ja oleskelu saattoi kestää
useita viikkoja kerrallaan. Päivittäinen elämä muodostui arkiaskareiden ohella heränneille tyypillisestä
puuhastelusta, hengellisten tekstien lukemisesta, virrenveisuusta ja seurojen pitämises-
197 Aspelin-Haapkylä 1915, s. 98–104.
198 Aspelin-Haapkylä 1915, s. 57–58.
199 Aspelin-Haapkylä 1915, s. 132.
200 Alfred Kihlman vanhemmilleen 31.3.1852. Kihlmanin suvun arkisto, kansio 1. KA.
53