Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

iippuneetkaan yksilöistä, vaan vastassa saattoi olla pankki tai jokin muu instituutio kokonaisuudessaan.
7. Hioketehdasta perustamassa
Tampereen Pellava- ja Rautateollisuuden vaiheisiin 1870-luvun alkupuolella liittyy vielä yksi
tämän tutkimuksen näkökulmasta kiinnostava tapahtuma, nimittäin puuhiomon perustaminen.
Elias Lodeniuksen kirjoittamassa yrityshistoriikissa kerrotaan Kihlmanin entisen apen ja hyvän
ystävän, teologian professori Carl Gustaf von Essenin ehdottaneen syyskuussa 1871 kokoontuneelle
ylimääräiselle yhtiökokoukselle puuhioketehtaan perustamista Tammerkoskeen. Yhtiöllä
oli koskessa joutilaana olevaa vesivoimaa, joka haluttiin nyt käyttää hyödyksi. Lodeniuksen mukaan
von Essen esitti, että hän perustaisi hiomon omissa nimissään ja vuokraisi sitä varten Tampellalta
tontin ja vesivoiman. Von Essenille kuuluisi 10 %:n vuotuinen tuotto, jonka mahdolli-
sesti ylimenevä osa käytettäisiin tehtaan perustamiskustannusten kuolettamiseen. Tampereen
Pellava- ja Rautateollisuus toimittaisi hiomoon koneet sekä vastaisi yhtiön toiminnan käytännön
hoitamisesta. Tampella saisi uuden hiomon omistukseensa, kun tehtaan perustamiskustannukset
olisi kuoletettu tai halutessaan jo aiemminkin. 450
Tuntuu varsin erikoiselta, että iäkäs (von Essen oli syntynyt vuonna 1815) teologian professori,
joka ei aiemmin ollut ottanut aktiivisesti osaa Tampereen Pellava- ja Rautateollisuuden hallintoon,
olisi yhtäkkiä tuntenut suurta halua perustaa puuhioketehdas yhtiön omistamaan koskeen.
Alfred Kihlmanin kirjeenvaihdosta käykin ilmi, että hankkeen takana oli Kihlman itse, joka oli jo
edellisen vuoden syksystä lähtien suunnitellut hiomon perustamista. Elokuussa 1870 hän oli kirjoittanut
Pietarsaareen vanhalle ystävälleen Victor Schaumanille kuulleensa Tampereella pape-
rimassan raaka-aineena käytettävän puuhiokkeen teollisesta tuotannosta. Kihlman laskeskeli
hiokkeen valmistamisen olevan erittäin tuottoisaa, sillä myyntihinta oli tuotantokustannuksiin
nähden yli nelinkertainen. Kihlmanin ajatuksena oli perustaa tehdas Schaumanin kanssa omistamansa
luujauhomyllyn yhteyteen: ”Olisi kyllä syytä ajatella tätä liiketointa! Mutta onko meillä
Ähtävässä yhdeksän jalan putous? Sellainen tarvittaisiin.” 451 Schauman ei lämmennyt ajatuk-
450 Lodenius 1908, s. 45–46.
451 Tuotantokustannuksiksi Kihlman arvioi 1,20 mk ja tuotteen myyntihinnaksi 1,75 ruplaa lästiltä. Alfred Kihlman
Viktor Schaumanille 19.8.1870. Alfred Kihlmanin kirjekopiokirja 15.9.1869–30.4.1872, s. 211–212. Kihlmanin
suvun arkisto, kirjeenvaihto, kansio 2. KA.
124