Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

puhunut tästä. 312 Alfred itsekin koki heidän väliensä lämminneen. ”Viime ajat olivat johtaneet
meidät toistemme luo niin, että melko rakastava suhde vallitsi välillämme. Niin, mitä kauempana
toisistamme me olimme aiemmin, sitä sydämellisempi suhteestamme tuntui nyt tulevan, niin
etten omasta puolestani voinut toivoa parempaa”, kirjoitti Kihlman ystävilleen isänsä kuoleman
jälkeen. 313
Tunnekuohun lisäksi kuolemantapaukset merkitsivät Alfred Kihlmanille myös käytännön ongelmia.
Kun Kruunupyyhyn nimitettiin armovuodensaarnaaja edesmenneen isä-Kihlmanin tilalle,
tämän apulaisena toiminut poika joutui siirtymään muualle. Jo ulkomaanmatkansa aikana
Alfred ajatteli ystäviensä innostamana hakea Vaasan lukiossa avautunutta uskonnon lehtorin
virkaa, mutta paluu Suomeen myöhästyi niin, että hakuaika oli jo ehtinyt kulua umpeen hänen
saavuttuaan kotimaan kamaralle 20.10.1852. Kun ruotsinkielisistä seurakunnista ei löytynyt vapaita
virkoja, eikä Kihlman puutteellisen kielitaitonsa vuoksi halunnut suomenkieliseen seurakuntaan,
hän päätti anoa virkavapautta vielä toukokuun 1853 alkuun saakka. 314
Virkavapautensa Kihlman vietti Kruunupyyssä äitinsä yliskamarissa, mistä hän laskeutui alas
muiden seuraan vain ruoka-aikoina. Muun ajan hän käytti tiiviisti Beckin kirjoitusten ja Raamatun
tutkimiseen sekä heprean opiskeluun. Hänen ainoa elossa oleva lapsensa, tytär Hanna, oli
edelleen isoäitinsä Sofian ja tämän miehen C.G. von Essenin hoteissa Ylihärmässä, minne hänet
oli lähetetty ennen Kihlmanin lähtöä Saksaan. Varsinaisia työtehtäviä Kihlmanilla ei ollut, mutta
keväällä 1853 hän toimi parin kuukauden ajan Lars Stenbäckin sijaisena Vaasan yläalkeiskoulussa.
Ensikosketus opettamiseen teki Kihlmaniin niin positiivisen vaikutuksen, ettei tehtävä
tuntunut hänen mielestään työltä lainkaan. 315
Virkavapauden päätyttyä tuomiokapituli määräsi Kihlmanin apulaispapiksi ensin Munsalaan ja
sitten Kokkolaan. Kihlman tunsi olonsa kummassakin yksinäiseksi ja haikaili takaisin Tübingeniin
Beckin oppipojaksi. Kiertolaispapin elämän katkaisi lokakuussa 1853 arkkipiispa Bergenheimilta
saapunut yllättävä ehdotus: tämä tarjosi Kihlmanille apulaisen tehtävää tuomiokapitulissa.
Tehtävä olisi helppo, ei veisi liikaa aikaa teologian opinnoilta eikä rasittaisi terveyttä.
Hieman empivä Kihlman vastasi lopulta tarjoukseen myöntävästi, mutta asetti suostumukselleen
312 Lars Stenbäck Alfred Kihlmanille 21.3.1852. Ruuth 1937, s. 266.
313 Alfred Kihlman C.G. von Essenille ja A.W. Ingmanille 25.4.1852. Ruuth 1937, s. 111–112.
314 Aspelin-Haapkylä 1915, s. 259–260, 270–271, 283–284.
315 Aspelin-Haapkylä 1915, s. 288–293; Alfred Kihlman C.G. von Essenille 8.12.1852. AKk, coll. 101.12. HYK.
87