Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

klikkien sisällä eikä kulje pitempiä matkoja. Informaation leviämisen kannalta olisi sen vuoksi
tärkeätä, että verkoston jäsenillä olisi myös paljon nk. heikkoja siteitä (ts. satunnaisempia tuttavuuksia)
verkoston ulkopuolisten ihmisten kanssa. Tällöin uudet tiedot leviävät tehokkaammin
verkoston sisään. 271
Heränneiden verkostossa heikkojen siteiden määrä jäi varsin vähäiseksi. Aviopuolisoksi, palkolliseksi
tai lasten kotiopettajaksi kelpasivat ainoastaan uskonnollisilta näkemyksiltään samanhenkiset
ihmiset. Ystäviä omien piirien ulkopuolella oli niukasti, kun uskonnollisten kiistelyjen seurauksena
ystävyyssuhteet pantiin poikki tai ne vähitellen kylmenivät. Tämä johti siihen, että esimerkiksi
tuomiokapitulin kanssa viestiminen vaikeutui. Virallinen tieto piispantarkastuksineen ja
virkamääräyksineen toki kulki, mutta epävirallisempi informaatio jäi usein saamatta.
Yksityisen papin kannalta heränneiden verkoston tuomat hyödyt alkoivat 1840- ja 1850-luvun
taitteessa näyttää haittoja vähäisemmiltä. Kapinapappien keskinäisestä kirjeenvaihdosta on nähtävissä,
kuinka he alkoivat kokea heränneiden isien määrittelemän opin henkilökohtaiseksi painolastiksi
monissa kysymyksissä. Ensimmäisenä tulilinjalle joutui herännäisyyden suhtautumi-
nen akateemisiin opintoihin ja tutkintojen suorittamiseen. Vetoa jatko-opintojen suorittamiseen
tunsivat etenkin Anders Wilhelm Ingman, Carl Gustaf von Essen sekä luonnollisesti Kihlman –
olihan hurskaiden kristittyjen tapaaminen ja kristinopin tietojen syventäminen ollut yhtenä pontimena
hänen koko matkalleen.
Kihlman kirjoitti matkansa alkupuolella Tukholmasta Ingmanille ja Favorinille:
Meidän on korkea aika tarttua opintoihin. Se kuuluu meille papeille. Taloudenpidon
on oltava sivuseikka. Kaikkien ihmisten täytyy tehdä työtä: ainoastaan meidän
pitäisi lepäillä laakereillamme. Siinä tapauksessa tulemme aikanaan kokemaan
epämiellyttävän herätyksen. Askeesi ei saa estää luvallista toimintaa. Kristinusko ei
tee ihmistä kelpaamattomaksi johonkin toimintaan; on meidän tehtävämme osoittaa
myös tämä. 272
Kuukautta myöhemmin Kihlman tuskaili kirjeessään uudemman kerran opintojen kiireellisyyttä,
ja epäili jo laiskottelullaan aiheuttaneensa itselleen korvaamattoman vahingon. 273
271 Granovetter 1973, s. 1366, 1370–1371.
272 Alfred Kihlman A.W. Ingmanille ja Anders Favorinille 15.9.1851. Ruuth 1937, s. 26.
273 Alfred Kihlman C.G. von Essenille ja A.W. Ingmanille 15.10.1851. Ruuth 1937, s. 29.
73