Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Muutamissa vanhemmissa kirkkohistoriallisissa tutkimuksissa eron syyksi on nähty opilliset
eroavuudet. 257 Kihlmanin Saksasta tuomien beckiläisten oppien on katsottu johtaneen liikkeen
hajaantumiseen. Eliel Aspelin-Haapkylä, Olavi Kares ja Heikki Ylikangas ovat kuitenkin aivan
oikein todenneet, että kapinapappien erkaantuminen herännäisyydestä alkoi jo hyvän aikaa ennen
kuin Kihlman oli edes tavannut J.T. Beckiä, puhumattakaan siitä, että ero olisi tapahtunut vasta
sen jälkeen, kun papit alkoivat laajemmalti tutustua beckiläiseen teologiaan Kihlmanin palattua
Suomeen. Ulkomailta tuodun opin johtaminen liikkeen hajaantumiseen on siksi jo kronologisista
syistä sula mahdottomuus. 258
Kihlmanin ja hänen lähipiirinsä kirjeenvaihdosta nousee esiin se, kuinka heränneiden verkosto –
niin hyödyllinen ja voimakas kuin se aiemmin olikin – alkoi juuri 1850-luvun alussa muuttua
pakkopaidaksi liikkeestä irtautuneille papeille. Yhteisen normipohjan tiiviys, joka näkyi tiukkana
opillisten käsitysten vartioimisena sekä verkoston sulkeutuneisuus, joka yhdisti liikkeen jäsenet
moninkertaisin suhtein toisiinsa ja esti ulkopuolisia tunkeutumasta verkoston sisäpuolelle, muut-
tuivat yhä enemmän hyödystä rasitteeksi. Verkosto alkoi vähä vähältä kääntyä itseään vastaan ja
yksinkertaisesti tukahdutti itse itsensä.
Kihlmanin kirjeenvaihdossa suurimpana ahdistuksen aiheuttajana näyttäytyy se keskeinen
asema, jonka ihmisauktoriteetti oli herännäisyydessä itselleen valloittanut. Protestanttisen uskon
pääperiaate, Raamatun asema oikean opin ainoana lähteenä, oli sivuutettu, ja tilalle olivat astu-
neet heränneiden isien mielivaltaiset käskyt. Paavon ja Malmbergin opeista, niin karkeita ja
epäloogisia kuin ne saattoivatkin olla, oli tehty Jumalan sanaa. 259 Tämä perusongelma näyttäytyi
useina epäkohtina herännäisyyden opissa ja toiminnassa. Ensinnäkin tekopyhyyden kammoksuminen
oli johtanut absurdeihin, jopa irvokkaisiin opinkappaleisiin, joiden noudattamista heränneet
olivat valvoneet tarkemmin kuin Mooseksen lakitaulujen tottelemista. Tekopyhyyden
vastustamisen nimissä alkoholia käytettiin niin innokkaasti, että Helsingin säätyläispiireissä
heränneet pohjalaiset papit olivat saaneet juopon maineen. 260 Körttipuvun käytöstä oli taas
heränneiden maallikoiden keskuudessa tehty niin ehdoton vaatimus, että sen alkuperäinen tarkoitus,
totisesta uskosta merkkinä oleminen, oli melkeinpä jäänyt sivuseikaksi. Oudon vaatekappaleen
käyttöpakossa oli Kihlmanin mielestä vielä lisäksi se ongelma, että se etäännytti sääty-
257 Mm. Rosendal 1912, s. 415 ff.
258 Aspelin-Haapkylä 1915, s. 268; Kares 1953, s. 386; Ylikangas 1984, s. 112–113.
259 Esim. A.W. Ingman Alfred Kihlmanille 22.4.1852. Ruuth 1937, s. 208.
260 Alfred Kihlman C.G. von Essenille 15.8.1851. Ruuth 1937, s. 10–11.
70