Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

män omaisuuden etupäässä leväperäisellä lainanannolla. 112 Juuri Malmbergin vaikutuksesta
ahneudesta tuli heränneille sellainen iskusana, että talousasioiden pohtiminen – lähinnä varojen
tuhlaamisen, ei suinkaan kartuttamisen muodossa – muuttui heränneille tärkeämmäksi asiaksi
kuin teologiset opinnot. 113
Vaikka mammona oli toki heränneiden ajatusmaailmassa Jumalan aseman pahin uhkaaja, se ei
kuitenkaan ollut ainoa. Ensimmäisen käskyn noudattaminen vietiin paljon pitemmälle, niin pitkälle,
että jopa liiallista kiintymystä toisiin ihmisiin saatettiin pitää syntinä. Alfred Kihlman
moitti vaimoaan, kun tämä valitteli ikäväänsä joutuessaan oleskelemaan eri paikkakunnalla kuin
miehensä: ”Ymmärrät kai, että tuollainen suru on juuri sitä maailmallista surua, joka johtaa kuolemaan
[= kadotukseen].” 114 Angelican kuoltua Carl Gustaf von Essen taas lohdutti vävyään:
”Muista, että Sinun maallisella elämälläsi on korkeampi päämäärä kuin vaimo ja lapset. Verrattuna
apostolintehtävääsi niiden täytyy olla pikkuasia - - .” 115 Vaimon tai ystävän poismenoa
saatettiin jopa pitää Jumalan lähettämänä merkkinä siitä, että kyseinen henkilö oli tullut liian
tärkeäksi läheisilleen. Rakastetun lähimmäisen poisriistämisellä Jumala palautti ihmisen näkemään,
kuinka tämän sydän oli liikaa kiinni tämänpuoleisessa. 116 Angelican kuoleman jälkeen
Paavo Ruotsalainen kirjoitti Alfred Kihlmanille Jumalan ottaneen ”sinulta tämän epäjumalan
pois, koetellakseen ja kiusatakseen sinun uskoas, onko uskos perustettu Christuksessa vain maal-
lisessa myötäkäymisessä”. Vaimon kuolema oli Ruotsalaisen mukaan ymmärrettävä suurena
Jumalan rakkauden osoituksena. 117
Ihmisen syntisyyden, armon ja pelastuksen korostaminen johti heränneet tekemään jyrkän dikotomian
maallisen ja hengellisen välillä. Kun syntisen ihmisen maailmallisilla toimilla ei ollut mitään
merkitystä pelastumisen kannalta, uskovien tuli keskittyä myös tässä elämässä ainoastaan
tuonpuoleisesta huolehtimiseen. 118 Teini-ikäinen Reinhold Helander ilmaisi herännäisyyden kan-
nan hengellisen ja maallisen suhteeseen kirjeessään Kihlmanille varsin osuvasti: ”Kukaan ei saa
ajatella tai kuvitella, että Jeesusta ja maailmaa voisi yhtä aikaa palvoa, ei koskaan. - - Joka ha-
112
Krook 1947, s. 102–103 ja passim.
113
Alfred Kihlman A.W. Ingmanille ja A.A. Favorinille 15.9.1851, C.G. von Essenille 16.5.1852. Vrt. myös C.G.
von Essen Alfred Kihlmanille 17.2.1852. Ruuth 1937.
114
Alfred Kihlman Angelica Kihlmanille 9.6.1847. Ks. myös Alfred Kihlman Angelica Kihlmanille 16.6.1847.
Kihlmanin suvun arkisto. Kirjeenvaihto, kansio 1. KA.
115
C.G. von Essen Alfred Kihlmanille pääsiäispäivänä [4.4.] 1851. AKk, coll. 101.3. HYK.
116
Siltala 1993, s. 258–259.
117
Paavo Ruotsalainen Alfred Kihlmanille 17.1.1851. Paavo Ruotsalaisen kirjeet, kirje 59.
118
Siltala 1993, s. 262–263.
35