Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

käynnissä, on helposti ymmärrettävissä, ettei isä tervehtinyt kovin suurella ilolla Turusta tulevia
uutisia poikansa pietistisistä mieltymyksistä. 51
Isän vastenmielisyys poikansa kääntymystä kohtaan näkyy hänen vastauksestaan Alfredin kirjeeseen.
Anders Gustaf Kihlman kritisoi erityisesti heränneiden taipumusta ”ihmisorjuuteen”:
pojan tulisi pyrkiä vain ja ainoastaan Kristuksen opetuslapseksi, eikä seurata sokeasti maallisia
auktoriteetteja niin kuin heränneet tavallisesti tekivät. Lisäksi heränneet asettuivat isän mielestä
mieluusti muiden yläpuolelle kieltäytymällä yhdentekevistä maallisista iloista ja toivoivat mm.
vaateparrellaan joutuvansa muiden vainoamiksi, jotta voisivat sitten esiintyä marttyyreina. ”Että
pietismillä suuremmassa tai vähemmässä määrin on nämä viat, sen tulet aikoinaan huomaamaan
- -”, isä jatkoi – ja oli oikeammassa kuin Alfred vielä tässä vaiheessa osasi edes aavistaa. Isän
asenne pojan uusiin harrastuksiin ei kuitenkaan ollut kategorisen tuomitseva, vaan hän osasi
myös suhtautua poikansa sinänsä valitettavaan kääntymykseen varsin pragmaattisesti. Vahinko
oli tavallaan jo tapahtunut, joten Anders Gustaf Kihlman yritti pelastaa, mitä pelastettavissa oli.
Niinpä hän ei suinkaan katkaissut välejä poikaansa, vaan yritti neuvoillaan suojella tätä pahimmilta
vaaroilta. Hän esitti Alfredille kaksi toivomusta: että tämä käyttäisi hartauskirjanaan vain ja
ainoastaan Raamattua eikä lukisi kirjoja, joihin oli sekoitettu ihmisten mielipiteitä (so. pietistien
suosimia postilloja) ja että tämä ei järjestäisi seuroja tai osallistuisi sellaisiin. Kirkossa järjestettävissä
tilaisuuksissa oli hänen mielestään kyllin mahdollisuuksia hartaudenharjoitukseen. 52
Tämä kirjeenvaihto jatkui Alfredin ja vanhempien välillä koko pojan kouluajan, vaikkei Alfredin
herätyksestä enää tämän jälkeen väiteltykään yhtä suoraan. Vanhemmat selvästi ymmärsivät,
ettei pojan vakaumusta voitu Pohjanmaalta käsin enää muuttaa, mutta pyrkivät silti suojelemaan
tätä huonolta seuralta mm. estämällä pojan aikeet asua yhdessä Reinhold Helanderin ja I.O.
Appelbergin kanssa. 53 Välit säilyivät silti kireinä jo siksikin, että Alfredin uusi vakaumus tuntui
toisinaan menevän henkilökohtaisuuksiin. Alfredin mielestä oikean kristityn tuli hylätä maailmalliset
ilot, joilla ”tarkoitettiin kai näytäntöjä ja tanssiaisia, - - [jotka eivät] ole kristillisiä”. 54
Toisessa kirjeessään Alfred varoittaa vanhempiaan: ”Te olette rikkaita, katsokaa ettette anna
rikkauden estää kääntymystänne. Ajatelkaa näitä sanoja: ’rikkaiden on vaikeata päästä Taivaan
51 Anders Gustaf Kihlman ei tosin oikeudenkäynnissä esiintynyt kaikkein kiivaimmin Stenbäckiä vastaan. Vöyrin
oikeudenkäynnistä ja Anders Gustaf Kihlmanin roolista siinä ks. Ylikangas 1979, s. 131–169, erityisesti s. 140,
144–145, 148, 150, 162.
52 Aspelin-Haapkylä 1915, s. 25–28.
53 Aspelin-Haapkylä 1915, s. 30–31; Krook 1931b, s. 274, 278.
54 Alfred Kihlman vanhemmilleen 14.11.1840. Aspelin-Haapkylä 1915, s. 28.
22