Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

etenemisen tultua jälleen mahdolliseksi tiivis uskonnollinen verkosto tiukkoine ideologioineen
alkoi tuntua taakalta. Osa papeista etsi aktiivisesti ulospääsyä verkoston kuristavasta syleilystä,
mikä johti lopulta liikkeen hajaantumiseen.
Sivistyneistön kannalta 1850- ja 1860-luku tarjosivat jo kokolailla enemmän vaihtoehtoja sosiaaliseen
nousuun ja oman uran edistämiseen. Vanhojen säätyjen välisiä raja-aitoja ylitettiin mm.
liikemaailmassa, johon yrittäjiä ja omistajia rekrytoitui niin aatelista, porvaristosta kuin oppisäädystäkin.
Tampereen Pellava- ja Rautateollisuuden johtoelimissä sivistyneistön edustajat olivat
ennemmin sääntö kuin poikkeus. 1860-luvun lopulla itsenäistä pellavanhankintayhtiötä perustamassa
olleiden Tampellan omistaja-aktiivien joukossa oli Kihlmanin lisäksi juristin koulutuksen
saaneita valtiobyrokraatteja, sotilastaustainen lehtimies, lääkintöhallituksen pääjohtajana toiminut
lääketieteen professori, kielitieteilijä sekä kaksi opettajaa. 514 Joukkoon mahtui oikeastaan
vain yksi puhdasverinen teollisuusyrittäjä, vuori-insinööri Fredrik Idestam. Vanha sääty ei tätä
joukkoa enää juurikaan yhdistänyt vaan enemmänkin varallisuus, elämäntapa ja koulutuksen
taso.
Syntyperän merkityksen väheneminen näkyi myös aatelissäädyn asemassa. Kihlmanin lähiympäristön
aatelisista pappi Carl Gustaf von Essen ja apteekkari-liikemies Victor Schauman olivat
ajautuneet tyystin säätynsä perinteisen toimintakentän ulkopuolelle jo 1830–40 -luvulla. Kihlmanin
aatelittomista ystävistä Leo Mechelin ja G.Z. Forsman aateloitiin myöhemmin heidän
ansioiduttuaan julkisen elämän palveluksessa. Aateloinnilla ei toisaalta ollut enää juuri käytännön
merkitystä; eliittiin saattoi kuulua vallan hyvin myös ilman aatelisarvoa.
Laajat verkostot yhdistivät 1800-luvun sivistyneistöä. Heränneiden pappien ja säätyläisten verkosto
oli poikkeuksellisen sulkeutunut; siihen ei juurikaan kuulunut liikkeen ulkopuolisia hen-
kilöitä. Sukulaisuus oli tärkein verkostojen muodostaja, sillä uskonnollinen samanmielisyys oli
keskeinen kriteeri avioliittoa solmittaessa. Sukulaisuuden lisäksi verkostoa pitivät kasassa taajaan
toistuneet uskonnolliset juhlat, yksityiset vierailut ja kirjeyhteys. Verkoston sisällä vaihdetut
palvelukset ja informaatio lujittivat jäsenten toisiaan kohtaan tuntemaa luottamusta, mikä puolestaan
kasvatti verkoston sisältämää sosiaalista pääomaa.
514 Virkamiesjuristeja olivat Sixtus Calamnius ja Leo Mechelin. Kapteeni Robert Lagerborg oli lehtimiesuralle
antautunut sotilas, professori Felix von Willebrand lääkintöhallituksen pääjohtaja, professori Otto Donner
kielitieteilijä, ja V.A. Sundel sekä Johan Magnus Gadd opettajia.
150