Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria
Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria
Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
teiskuntaan ei juuri ole pohdittu. Laajemmasta historiallisesta näkökulmasta liikettä ovat tutkineet<br />
lähinnä Heikki Ylikangas ja Juha Siltala. 303<br />
Ylikangas näkee herännäisyyden lähes puhtaasti yhteiskunnalliseksi protestiliikkeeksi. Hänen<br />
mukaansa 1830–40 -luvun poliittinen ja taloudellinen tilanne ajoivat yhteiskunnan keskiryhmät<br />
ahtaalle, minkä vuoksi ne purkivat frustraatiotaan herätysliikkeen muodossa. Taloudellinen kehitys<br />
oli suosinut maaseudun vauraita talonpoikia, mutta Suomen liittäminen Venäjän yhteyteen<br />
oli katkaissut siivet heidän poliittisilta vaikutusmahdollisuuksiltaan. Valtiopäivät eivät kokoontuneet<br />
vuoden 1809 jälkeen, ja valtaa käytteli lähinnä aatelista ja koulutetuista juristeista koostunut<br />
virkamieseliitti. Liittymällä herännäisyyteen talolliset ilmaisivat Ylikankaan mukaan alitajuisesti<br />
protestinsa valtaapitävälle byrokratialle, jonka he kohtasivat paikallistasolla nimismiehen<br />
ja rovastin hahmossa. Protestiin liittyivät käsityöläiset, joiden taloudellinen asema oli vaikeutunut<br />
1830-luvun alkuvuosista lähtien sekä alempi papisto, joka oli jäänyt sivuun kilpailussa vähäisistä<br />
pappisviroista. Koska yhteiskunnallinen tyytymättömyys oli suhteellisen lievää eivätkä<br />
tyytymättömät ryhmät tiedostaneet kehityksen suuntaa tarkasti, frustraatio purkautui uskonnollisen<br />
protestin muodossa. Muutoin reaktio olisi Ylikankaan mielestä ollut vahvempi ja muodoltaan<br />
täsmällisempi. 304<br />
Ylikangas toteaa herätysliikkeeseen liittyneiden pappien olleen tyypillisesti perinteikkäiden pappissukujen<br />
jälkeläisiä, jotka eivät vastoin omia ja sukunsa odotuksia olleet onnistuneet menesty-<br />
mään urallaan. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta he toimivat pappishierarkian alimmilla<br />
portailla armovuodensaarnaajina ja apulaispappeina. Kirkkoherroille, rovasteille ja jopa kappalaisille<br />
liike pysyi pääsääntöisesti vieraana. Alimpiin virkoihin jääneet papit purkivat tiedostamattomalla<br />
tasolla ahdistustaan ja epäonnistumisen tunnettaan toimimalla herätysliikkeessä, joka<br />
kritisoi valtaapitäviä ja jossa he saattoivat tyydyttää pätemisentarvettaan. 305<br />
Tämän tutkimuksen havainnot tukevat Ylikankaan selitysmallia. Analysoitaessa heränneiden<br />
kannattajakuntaa – mitä tässä tutkimuksessa tosin ei ole tehty – liike todella näyttäytyy leimallisesti<br />
keskiluokan projektina. Keskiryhmät olivat poliittisessa paitsiossa aina 1800-luvun loppupuolelle<br />
saakka, jolloin sivistyneistöjohtoinen fennomania alkoi vedota maaseudun talonpoikaisen<br />
kansan oikeuksiin omassa taistelussaan poliittisesta vallasta.<br />
303 Ylikangas 1979 ja 1990; Siltala 1993.<br />
304 Ylikangas 1979, s. 271–280.<br />
305 Ylikangas 1979, s. 209–217.<br />
82
Change language