Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

sisäiseksi postimyyntijärjestelmäksi”. Heränneiden esimerkin valossa näyttäisi siltä, että palvelusten
vaihtaminen ei rajoittunut pelkästään kaikkein ylimpiin sosiaaliryhmiin, vaan se oli yleistä
myös keskiluokan ja sivistyneistön keskuudessa. 211
Verkosto toimi myös informaatiokanavana. Kirjeitse välitettiin tietoja ja suosituksia mm. luotettavina
pidetyistä kotiopettajista ja palvelusväestä. Kun Lars Stenbäck suositteli Carl Gustaf von
Essenille kotiopettajan tehtävään Forsnäs-nimistä nuorukaista Kruunupyystä, von Essen pyysi
heti lisätietoja Kihlmanilta, jonka hän oletti paikkakuntalaisena tuntevan nuoren miehen maineen.
212 Tietoja vaihdettiin myös työtilaisuuksista. Kun Vaasan lukiossa aukeni uskonnon lehtorin
virka, kaupungin yläalkeiskoulun rehtorina toiminut Lars Stenbäck lähetti välittömästi asiasta
tiedon eteenpäin Carl Gustaf von Essenille. Von Essen puolestaan välitti tiedon edelleen ulkomaanmatkalla
olleelle Kihlmanille, jota sekä Stenbäck että von Essen pitivät tehtävään sopivimpana.
Tilaisuuden tullen von Essen tunnusteli maaperän suotuisuutta Kihlmanin nimittämiselle
myös tuomiokapitulissa vaikuttaneelta lehtori Heikelilta, joka oli Kihlmanin, von
Essenin ym. vanha tuttava. Kihlman ei lopulta hakenut opettajan virkaa, koska hän ei ehtinyt
Saksasta takaisin Suomeen ennen hakuajan päättymistä. 213
Varsin konkreettinen verkoston tuoma hyöty oli raha. 1800-luvun alkupuolen Suomessa pankki-
laitosta ei käytännössä juuri ollut, ja etenkään rahantarpeessa olevilla yksityishenkilöillä ei
tavallisesti ollut muita vaihtoehtoja kuin lainata suoraan ystäviltä, sukulaisilta tai heidän ystävil-
tään. Heränneille uskonnonharjoituksen kautta muotoutunut sukulais- ja ystäväverkosto muodosti
sen rakennelman, jota niin lainojen ottamisessa kuin antamisessakin käytettiin hyväksi.
Perukirjoista on selkeästi nähtävissä, kuinka muutamat varakkaat papit ja säätyläiset toimivat
heränneen verkoston pankkiireina. Angelica Kihlmanin kuollessa vuonna 1851 hänellä ja Alfred
Kihlmanilla oli perukirjan mukaan yhteensä 61 saatavaa, joiden yhteenlaskettu summa kohosi yli
5.800 hopearuplaan. 214 Velallisia oli jonkin verran vähemmän, sillä joiltakin henkilöiltä Kihlmaneilla
oli useampia saatavia. Velallisten joukossa oli useita heränneitä pappeja, mm. Anders
211 Rundquist 1989, s. 217–219; Hasselberg 1998, s. 130–138; Ulvros 1996, s. 72–74.
212 C.G. von Essen Alfred Kihlmanille 9.5.1853. AKk, coll. 101.3. HYK.
213 C.G. von Essen Alfred Kihlmanille 17.2.1852, 17.3.1852, 6.4.1852, 15.6.1852, 7.8.1852; Alfred Kihlman C.G.
von Essenille 8.3.1852, C.G. von Essenille ja A.W. Ingmanille 25.4.1852, A.W. Ingmanille 17.6.1852; Lars
Stenbäck Alfred Kihlmanille 21.3. ja 22.5. 1852. Ruuth 1937.
214 Itse asiassa perukirjassa mainittu saatavien yhteismäärä oli peräti 28.751,62 hopearuplaa. Näistä kuitenkin vajaat
23.000 ruplaa oli lainassa Nils Ludvig Arppella, joka hoiti Pohjois-Karjalassa sijaitsevia sahoja Fabritiuksen
58