Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

vat pääkaupungin paheellista ilmapiiriä. Lars Stenbäck kaipasi maaseudun rauhaan pois ”Sodomasta”,
jossa hän vasten tahtoaan joutui opintojensa takia oleskelemaan. 125 Carl Gustaf von Essen
puolestaan epäili henkisesti rappeutuneen Helsingin jäävän ”käärmeenpesäksi”, vaikka koko
muu maa muuttuisi ”Herran kauniiksi paratiisiksi”. 126
Vaikka maallisia ja valtiokirkollisia auktoriteetteja halveksuttiin, hengellisissä asioissa herännäisyys
muotoutui erittäin auktoriteettiuskoiseksi. Liikkeen kahden johtohahmon, Paavo Ruotsalaisen
ja Nils Gustaf Malmbergin ympärille muodostui 1840-luvun kuluessa voimakas henkilökultti.
Nilsiäläinen oppimaton talonpoika Paavo Ruotsalainen kohotettiin opillisissa asioissa ylimmäksi
asiantuntijaksi, jota kaikki papit, Malmberg mukaan lukien, kumarsivat. 127 Tämä oli
ymmärrettävää, sillä olihan Ruotsalainen tavallaan koko herännäisyyden perustajahahmo. Kihlman
kirjoitti myöhemmin pitäneensä Paavo Ruotsalaista ”viimeisenä instanssina hengellisissä
kysymyksissä; voimana, joka piti kaikkea koossa”. 128 Paavo Ruotsalaisella oli tapana letkautella
ihmisiä itsevanhurskaista tavoista täysin ikään, sukupuoleen tai säätyyn katsomatta. Myös Ruot-
salaisen kirjeet heränneille papeille olivat usein melkoista myllytystä. 129 Paavon kiistatonta asemaa
1840-luvulla kuvastaa se, että heränneet papit sietivät hänen nälvimistään ja humalaista
käytöstään ulkoapäin katsottuna nurkumatta.
Pohjanmaalla Nils Gustaf Malmberg saavutti lähestulkoon yhtä merkittävän aseman. Malmbergin
voimakas asema herätysliikkeessä perustui lähinnä hänen ilmeisen karismaattiseen per-
soonallisuuteensa ja vetoavaan saarnatapaansa. Saarnatessaan hän saattoi saada koko seurakunnan
lähes psykoosinomaiseen liikutuksen tilaan. Väki itki ja pyörtyili Malmbergin äänen kaikuessa
kirkkosalissa, ja monet liittyivät herännäisyyteen näiden mielenliikutusten seurauksena. 130
Pohjanmaan heränneille papeille ja säätyläisille Malmbergistä tuli vähitellen auktoriteetti, jonka
mielipidettä tai jopa lupaa tiedusteltiin niin isompia kuin pienempiäkin päätöksiä tehtäessä. 131
Myös Kihlman neuvoi toiselta paikkakunnalta käsin Lapualla oleskellutta vaimoaan tottelemaan
124
A.W. Ingman Alfred Kihlmanille 22.4.1852. Ruuth 1937, s. 209–210; oppiarvojen karttamisesta yleensä ks.
myös Kurki-Suonio 1986, s. 25.
125
Siltala 1993, s. 113.
126
C.G. von Essen F.G. Hedbergille 18.11.1839. SLEY:n arkisto, F.G. Hedbergin kokoelma, coll. 225.24. HYK.
127
Hyvän esimerkin Paavo Ruotsalaisen kiistattomasta johtoasemasta liikkeessä tarjoaa Henrik Schwartzbergin
kuvaus Lapuan kaksoishäistä vuonna 1846 (Mustakallio 1958, s. 147–153) sekä kuvaukset Espoon häiden
tapahtumista, Rosendal 1905, s. 410–414; Kares 1953, s. 209–211.
128
Alfred Kihlman C.G. von Essenille 8.3.1852. Ruuth 1937, s. 92–100.
129
Rosendal 1912, s. 157–158; Krook 1931b, s. 289–290.
130
Esim. Kares 1953, s. 87–88; Rosendal 1905, s. 154–155.
131
Rosendal 1912, s. 42–43, 65–66.
37