Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

olen niin pohjiani myöten turmeltunut, että sitä on mahdotonta sanoin kuvata ja
kenenkään muun ymmärtää. 206
Maallinen osa kirjeenvaihdosta oli hengellistä pienempi, mutta ei suinkaan olematon. Huolimatta
palavasta ikävästään Kristuksen luokse heränneet elivät edelleen ajallisen maailman puolella,
halusivat he sitä taikka eivät. Tämä edellytti talousasioiden, virkakysymysten yms. järjestelemistä.
Koska useimmat heränneet papit olivat toisilleen sukua, myös yhteisiä käytännön asioita
kertyi runsaasti. Esimerkiksi Arppe/Fabritius -sukuisten naisten kanssa avioituneet papit joutuivat
tämän tästä järjestelemään mittavaa omaisuuttaan keskenään, ja Peskan omistaneiden Bergrothin
vävypoikien ja langoksien täytyi koordinoida talon ylläpitoa ja käyttöä. Maalliseen
kirjeenvaihtoon täytyy lukea myös kirkon hierarkiaan ja herätysliikkeiden sisäisiin suhteisiin
liittynyt mielipiteenvaihto. Vaikka nämä asiat liittyivät uskonnonharjoittamiseen, niissä ei suoranaisesti
ollut kyse kirjoittajien uskonnollisista tuntemuksista tai teologisista näkökannoista vaan
enemmänkin valtapolitiikasta. Paljon kirjoitettiin mm. puhdasoppisten juonista heränneiden
päänmenoksi (ja päin vastoin) sekä evankelisen suunnan irrottauduttua liikkeestä 1840-luvun
puolivälissä hedbergiläisyyden etenemisestä Suomessa.
Sekä hengellinen että maallinen kirjeenvaihto vahvistivat omalla tavallaan heränneiden sosiaalis-
ta verkostoa. Kuvaukset omista uskonnollisista tuntemuksista ja ajatuksista tietyllä, heränneille
ominaisella tyylilajilla (”heränneellä jargonilla”) kirjoitettuna vahvistivat normiyhteyttä ja
yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tuntojen, pelkojen ja toiveiden kanssa ei oltu yksin, vaan ne olivat
veljien 207 kanssa jaettavia yhteisiä huolenaiheita. Niin huolen- kuin ilonkin aiheet määräytyivät
tarkkaan heränneiden oman normikoodiston mukaan: maailmallista tuli karttaa, taivaallista taas
rakastaa. Kirjeenvaihdossa avauduttiin veljille siitä, miten tässä tehtävässä oli onnistuttu; oliko
tunnettu houkutusta langeta Saatanan virittämiin ansoihin vai oliko kyetty vastustamaan niitä ja
palveltu Jumalaa sanan, laulun ja rukouksen voimalla. Leväperäisyys hartaudenharjoittamisessa
koettiin tappioksi, hyvä uskonnollinen keskustelu heränneen veljen tai sisaren kanssa puolestaan
mainittiin tyydytyksellä. Jatkuva kirjoittaminen verkoston muille jäsenille yhteisistä normeista
sekä onnistumisista ja epäonnistumisista niiden noudattamisessa oli omalta osaltaan vahvistamassa
ja muokkaamassa normikoodistoa. Hengellisistä asioista kirjoittaminen oli ajatusten-
206 A.A. Levón F.G. Hedbergille 26.1.1840. Vrt. myös A.A. Levón F.G. Hedbergille 25.6.1843. SLEY:n arkisto,
F.G. Hedbergin kokoelma, coll. 225.28. HYK; Reinhold Helander Alfred Kihlmanille s.d. [luultavasti joulukuussa
1840]. Alfred Kihlmanin kokoelma, coll. 101.5. HYK; C.G. von Essen F.G. Hedbergille 9.12.1838. SLEY:n arkisto,
F.G. Hedbergin kokoelma, coll. 225.24. HYK.
207 Veli-nimityksen käyttö ei rajoittunut pelkästään ajalle tyypilliseen kirjeen alussa käytettyyn puhutteluun ”Käre
Broder”, vaan sillä viitattiin muihin heränneisiin varsin yleisesti myös muissa yhteyksissä.
56