Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Valtiopäivien muututtua säännöllisiksi 1860-luvulla säädyt pääsivät jälleen vaikuttamaan poliittiseen
päätöksentekoon, joka oli vuosikymmeniä ollut aatelin ja juristien hallitseman virkamiesbyrokratian
käsissä. Tämä mahdollisti sen, että keskiryhmät kävivät vuosisadan loppupuolella
taisteluun poliittisesta vallasta asettumalla talonpoikaisen kansan oikeuksien puolesta puhuvan
fennomaaniliikkeen johtoon. Kirkon sisällä tapahtui jo vuosisadan puolivälissä siirtymä herätysliikkeitä
vieroksuvasta puhdasoppisuudesta kohti vapaampaa suhtautumistapaa.
Muutokset avasivat etenkin keskiluokan eteenpäin pyrkiville jäsenille uusia mahdollisuuksia
sosiaaliseen nousuun ja murensivat siten vanhojen eliittiryhmien asemaa. Jotkut yksilöt tekivät
oikeita asioita oikeaan aikaan ja onnistuivat siten kohottamaan omaa ja perheensä sosiaalista
statusta. Alfred Kihlman oli yksi heistä. Hän aloitti virkauransa isänsä apulaispappina Pohjanmaan
maaseudulla ja kuoli rikkaana teollisuusmiehenä ja arvostettuna valtiopäiväedustajana itse
rakennuttamassaan kivitalossa Helsingin Korkeavuorenkadulla. Hänen elinaikanaan Kihlmanien
suku koki merkittävän sosiaalisen nousun, jonka turvin seuraavat sukupolvet saattoivat ponnistaa
suomalaisen yhteiskunnan huipulle. Alfred Kihlmanin vanhimmasta pojasta A. Oswald Kihlmanista
(myöh. Kairamo) tuli kasvitieteen professori, senaattori ja yritysjohtaja. Veli Lorenzo
puolestaan toimi korkeimman oikeuden jäsenenä ja diplomaattina. Myöhemmät sukupolvet ovat
tuottaneet mm. yritysjohtajia ja kulttuurieliitin jäseniä Nokian edesmenneestä pääjohtajasta Kari
Kairamosta aina kirjailija Christer Kihlmaniin.
Alfred Kihlman syntyi vaasalaiseen pappisperheeseen vuonna 1825. 3 Suvun juuret suomalaisessa
sivistyneistössä olivat vielä tuossa vaiheessa lyhyet, sillä Kihlmanin isoisä oli Taalainmaalta
1700-luvun lopulla Pohjanmaalle siirtynyt naulaseppä. Alfred Kihlmanin isä Anders Gustaf oli
onnistunut vain kovalla työllä ponnistamaan pappisuralle äärimmäisestä köyhyydestä. Alfred
seurasi isänsä jalanjälkiä ja lähti opiskelemaan teologiaa. Jo lukioaikanaan Turussa hän tempau-
tui mukaan herännäisyyteen, joka 1840-luvun alussa keräsi paljon kannattajia koululaisnuorison
joukossa. Valmistuttuaan papiksi vuonna 1846 hän palasi takaisin Etelä-Pohjanmaalle, missä hän
toimi isänsä apulaispappina Kruunupyyssä.
Alfred Kihlmanin elämässä tapahtui ratkaiseva käänne 1850-luvun alussa, kun hänen vaimonsa
Angelica (o.s. Fabritius) kuoli ja pohjalaisen pappisherätyksen rivit hajaantuivat. Osittain ter-
3 Ellei toisin mainita, johdantoluvussa esitetyt Alfred Kihlmanin elämäkerralliset tiedot ovat kaikki peräisin Eliel
Aspelin-Haapkylän kirjoittamasta kaksiosaisesta Kihlman-elämäkerrasta (Aspelin-Haapkylä 1915; Aspelin-
Haapkylä 1918).
2