Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Bourdieu puhuu myös symbolisesta pääomasta, jonka suhteesta kulttuuripääomaan ja sosiaaliseen
pääomaan on esitetty useampia tulkintoja. Joka tapauksessa se pitää sisällään ei-materiaalisia
resursseja, jotka yksilö on sisäistänyt kulttuurisesta järjestelmästään. Niitä voivat olla
kielellinen kyvykkyys, pukeutumistyyli jne. 15
Bourdieun teoriassa yhteiskunta muodostuu erilaisista kentistä (esim. taide, työ, kulutus), joiden
hallinnasta eri yhteiskuntaluokat käyvät jatkuvaa kamppailua. Toimijat tavoittelevat sellaista
pääomaa, joka on kullakin kentällä arvokkainta ja pyrkivät erottautumaan sen avulla. Bourdieu ei
ole ensisijaisesti kiinnostunut sosiaalisesta pääomasta vaan pikemminkin symbolisesta pääomasta
ja sen yhteydestä taloudellisen pääoman hallintaan. Häntä kiinnostaa se, miten eliitti ylläpitää
taloudellista ja poliittista johtoasemaansa varsin arkipäiväiseltäkin vaikuttavien asioiden, kuten
maun tai elämäntyylin avulla. 16
Mielenkiintoiseksi Bourdieun ajatusrakennelman tekee se, että hän näkee pääomien olevan keskenään
vaihdettavissa. Esimerkiksi rahan, oikeanlaisen koulutuksen tai elämäntavan avulla on
mahdollista integroitua tiettyyn verkostoon, joka puolestaan saattaa olla hyödyksi taloudellisen
pääoman tai vallan tavoittelussa. Toisin sanoen paljon varallisuutta omistamalla ja oikeita kouluja
käymällä pääsee sellaisiin piireihin, joissa liikkuvien ihmisten tuntemisesta taas voi olla monenlaista
hyötyä. 17
Sekä Colemanin että Bourdieun mukaan sosiaalisen pääoman pysyminen toimintakykyisenä
edellyttää vastavuoroisuutta. Kun verkoston jäsenet tekevät toisilleen palveluksia, he toimivat
niin siinä uskossa, että voivat jossakin vaiheessa saada myös vastapalveluksia. Palveluksen saaja
jää siis kiitollisuudenvelkaan palveluksen tekijälle. Kiitollisuudenvelka voi olla joko julkilausuttua
tai julkilausumatonta – tavallisesti jälkimmäistä. Palvelusten tekemiseen sisältyy luonnolli-
sesti myös se riski, että kiitollisuudenvelkaa ei maksetakaan takaisin. Siksi järjestelmän toimiminen
edellyttää sitä, että verkoston jäsenet luottavat toisiinsa. 18
Sosiaalinen pääoma, vastavuoroisuus ja luottamus muodostavat itseään ruokkivan kehän. Kun
ihmiset tuntevat toisensa hyvin, he myös luottavat toisiinsa ja voivat tällöin tehdä toisilleen hel-
15
Vaihtelevista symbolisen pääoman tulkinnoista ks. Broady 1990, s. 171–179 sekä Mäkelä 1994.
16
Mäkelä 1994, s. 244, 249–250; Ilmonen 2000, s. 17.
17
Bourdieu 1986, s. 252–255.
18
Coleman 1988, s. S102–S103; Bourdieu 1986, s. 254–255.
8