Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

III. LIIKEMIES
1. Papista opettajaksi
Alfred Kihlmanin palatessa ulkomaanmatkaltaan syksyllä 1852 hänen taakseen jättämänsä ongelmat
olivat odottamassa suurimmaksi osaksi ratkaisemattomina. Hän oli tosin löytänyt
Beckistä uuden oppi-isän, jonka opetukset tuntuivat tarjoavan vastauksia häntä kaikkein polttavimpina
vaivanneisiin teologisiin kysymyksiin. Mutta yksityiselämässä oli toisin. Vaimo Angelica
ja poika Julius olivat kuolleet. Kihlmanin Saksan-matkan aikana hänet oli lisäksi saavuttanut
vielä yksi suru-uutinen: isä Anders Gustaf oli menehtynyt maaliskuun lopulla 1852.
Isän poismeno koski Alfred Kihlmaniin kipeästi. Kuolema oli tapahtunut niin äkisti, etteivät isä
ja poika olleet ehtineet lopullisesti sopia vuosikausia jatkunutta eripuraansa, jonka Alfredin teinivuosina
tapahtunut kääntymys oli pannut alulle. Jonkin verran he olivat silti ehtineet lähentyä
juuri ennen Anders Gustaf Kihlmanin kuolemaa. Matkaltaan Alfred Kihlman oli kirjoittanut
joulukuussa 1851 isälleen toivovansa vanhojen kiistojen sopimista ja rauhan palaamista perhee-
seen: ”Eihän ole välttämätöntä, että vieras suhde keskenämme jatkuu. Oi, jo liian kauan olemme
antaneet sen katkeroittaa elämäämme.” 309 Alkuvuodesta 1852 hän taas tunnusti isälleen katke-
rasti katuvansa, ettei ollut ottanut tämän puheita vakavasti, kun tämä oli vuonna 1840 varoittanut
poikaansa ajautumasta heränneiden oppi-isien ihmisorjuuteen. 310
Lähentymisyritykset eivät jääneet yksipuolisiksi, sillä myös isä oli alkanut suhtautua lauhkeam-
min heränneiden oppeihin. Kaukaisesta Suomesta Tübingeniin kantautuvat uutiset tiesivät nimittäin
kertoa, että isä-Kihlmanin omat näkemykset olivat lähentyneet herännäisyyttä jopa siinä
määrin, että ne olivat alkaneet herättää ihmetystä seurakuntalaisissa. ”Isäsi on nyt kääntynyt
saarnoissaan kokonaan heränneiden puolelle, niin että puhdasoppiset kuuluvat purnaavan ja sadattelevan.
Hän kuulemma sanoo, että haluaa toimia sijaisenasi sinun ollessasi poissa. Paljon hän
kertoman mukaan myös yrittää matkia sinua. Kaikki tämä saattaa tapahtua omahyväisyydestä,
mutta ehkä osittain myös huonosta omastatunnosta”, viestitti Anders Wilhelm Ingman ystävälleen.
311 Lyhyen sairautensa aikana Anders Gustaf Kihlman oli myös paljon ajatellut poikaansa ja
309
Aspelin-Haapkylä 1915, s. 206–207.
310
Aspelin-Haapkylä 1915, s. 207–208.
311
A.W. Ingman Alfred Kihlmanille 13.12.1851. Ruuth 1937, s. 200; vrt. myös A.A. Favorin Alfred Kihlmanille
23.1.1852. Ruuth 1937, s. 250.
86