Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Kihlmanin ajatukset saavuttivat nopeasti vastakaikua von Essenissä ja etenkin Ingmanissa. Kolmikon
motiivit opintojen harjoittamisen suhteen eivät kuitenkaan olleet täysin yhtenevät. Kihlman
näytti tähtäävän opinnoillaan enemmänkin itsensä sivistämiseen ja syvempään teologiseen
ymmärrykseen. Opettajanvirkaa varten vaadittavan tutkinnon Kihlman saikin aikaan vasta vuosia
myöhemmin, vaikka hän tutki kaiken aikaa innokkaasti teologista kirjallisuutta. Kirjeiden perusteella
Ingmania ja von Esseniä näyttää sen sijaan ajaneen eteenpäin enemmän kiinnostus tohtorintutkinnon
suorittamiseen kuin oman sivistystasonsa nostamiseen. Toisin kuin Kihlman, joka
halusi ”etsiä totuutta”, Ingman kirjoitti kiinnostuksestaan nimenomaan teologisen oppiarvon saavuttamiseen.
Vanha heränneiden inho teologisointia kohtaan istui silti Ingmanissa niin lujassa,
että omatunto ei tahtonut antaa myöten. 274
Akateemiset opinnot ja oppiarvot eivät olleet ainoa asia, joiden tavoittelulle heränneiden isien
opetukset muodostivat esteen. Kirjeenvaihdossa sivuutettu, mutta yhtälailla ongelmallinen herännäisyyden
piirre liittyi taloudellisen toiminnan vieroksumiseen. Herännäisyys piti sitä sielulle
vaarallisena, ja etenkin koron perimistä paheksuttiin. Erityisen hankalaksi tilanteen koki Kihlman,
joka oli lainannut korotta tuhansia ruplia talonpojille ja heränneille papeille. Kihlman ei
varsinaisesti valitellut asiantilaa kirjeissään, mutta tilanteen vaikeus käy ilmeiseksi, kun tarkastellaan
hänen toimintaansa liikkeestä irtautumisen aikoihin.
Kun herännäisyyden hajoamisen ensimmäiset merkit alkoivat olla ilmassa, Kihlman rupesi nope-
aan tahtiin muuttelemaan vanhoja korottomia lainoja korollisiksi. Teknisesti tämä tapahtui ensi
alkuun siten, että hän pyrki siirtämään Angelican varoista myönnettyjä lainoja tyttärensä Han-
nan perintöosuuteen, johon ei ilmeisesti alun alkaenkaan ollut sovellettu korottomuuden vaatimusta.
Kihlmanin edusmiehenä Suomessa toiminut von Essen joutui lainojen järjestelyssä niin
hankalaan välikäteen, että hänen oli lopulta toppuuteltava Kihlmanin intoa lainojen muuttami-
seksi korollisiksi. Von Essen tosin muutteli samoihin aikoihin myös itse antamiaan lainoja
korollisiksi, jos kohta huomattavasti Kihlmania maltillisemmin. 275 Myös Malmbergille myön-
274 A.W. Ingman Alfred Kihlmanille 24.9.1851. Ruuth 1937, s. 189–190. Ingman puhuu nimenomaan itsestään ja
von Essenistä, joten nämä kaksi olivat keskustelleet asiasta selvästi myös keskenään.
275 Alfred Kihlman C.G. von Essenille 15.8.1851. Ruuth 1937, s. 11; Alfred Kihlman C.G. von Essenille 23.1.1852.
Ruuth 1937, s. 63; C.G. von Essen Alfred Kihlmanille 24.12.1852, AKk, coll. 101.3. HYK.
74