Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

läksi puuhaa ja enemmänkin, ja nyt annetaan lisää. Eikä ole luvallista kieltäytyä luottamuk-
sesta.” 509
Kihlmanin ajatukset velvollisuuden tunnontarkasta täyttämisestä perustuivat luonnollisesti
beckiläiseen ajatteluun. Syntien anteeksi saaminen perustui vain ja ainoastaan Kristuksen sovitustyöhön,
eikä ihminen voinut vaikuttaa pelastumiseensa muuten kuin uskomalla. Se ei silti
antanut oikeutusta tuhlata elämäänsä vain ylösnousun haikailemiseen. Ajallisen elämän puolella
kukin palveli Jumalaa tekemällä omaa työtään.
Muutamista maininnoista Kihlmanin kirjeenvaihdossa käy ilmi, että hän oli 1860-luvun loppupuolella
edennyt jo varsin kauas herännäisyyden maallisen vastaisesta hengestä. Kun hän vaikeassa
taloudellisessa tilanteessa joutui myymään Tampereen Pellava- ja Rautateollisuuden tuotteita
ilman voittoa, hän parahti Sixtus Calamniukselle: ”Minun ei tarvitse sanoa, että tein sen
kirvelevin sydämin. Myydä ilman mitään voittoa, ehkäpä pienellä tappiolla!” 510 Vaikka 1830–
40-luvun heränneet eivät sinänsä vastustaneet rahaa vaan enemmänkin siihen sisältyvää vaaraa,
moinen omanvoitonpyynti olisi kyllä ylittänyt maanläheisimmänkin heränneen sietokyvyn.
Olihan maallisiin toimiin keskittyminen heränneiden mielestä osoitus itsevanhurskaudesta, ts.
liiallisesta luottamuksesta omaan pelastumiseen. Maallinen oli tietyllä tavalla nielaissut Kihl-
manin kokonaan, minkä hän huomasi kyllä itsekin. Kirjoittaessaan vuosien tauon jälkeen kirjeen
rakkaalle apelleen Carl Gustaf von Essenille Kihlman totesi: ”Siitä on hyvän aikaa, kun viimeksi
olimme kirjeenvaihdossa. Kuinka ajat ovatkaan muuttuneet – ja myös minä! Aiemmin sain elää
korkeammille aatteille, nyt minun ajatuksiani työllistävät pääasiassa huoli ja murhe pellavantuotannon
tilasta, pellavakutomon pystyssä pitämisestä, sen korkojen maksamisesta - - .” 511
Vuosien kuluminen ei suinkaan tehnyt liike-elämässä toimimista yhtään helpommaksi. Vielä
vanhoilla päivilläänkin Kihlman tuskaili outoa kaksoisrooliaan. Taiteilija Eero Järnefelt, joka
maalasi Kihlmanista muotokuvan vuodenvaihteessa 1897–1898, on kertonut saaneensa tuolloin
Kihlmanin puheista sellaisen käsityksen, että tätä ”joissakin määrin vaivasi se vastakkaisuus,
joka kieltämättä oli hänen teologisten ja liikeharrastustensa välillä.” 512
509 Aspelin-Haapkylä 1918, s. 152. Kursiivi P.H.
510 Alfred Kihlman Sixtus Calamniukselle 9.7.1869. Alfred Kihlmanin kirjekopiokirja 4.6.1867–14.9.1869, s. 331–
334. Kihlmanin suvun arkisto, kirjeenvaihto, kansio 2. KA.
511 Alfred Kihlman C.G. von Essenille 2.8.1869. Alfred Kihlmanin kirjekopiokirja 4.6.1867–14.9.1869, s. 408–411.
Kihlmanin suvun arkisto, kirjeenvaihto, kansio 2. KA.
512 Aspelin-Haapkylä 1918, s. 403–404.
144