Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

tai sisäisiä kärsimyksiä”. 241 Seuraavana vuonna Malmberg taas saapui mielenosoituksellisesti
haastamaan riitaa Peräseinäjoen kappalaisen O.V. Forsmanin vaimon hautajaisiin, joihin häntä ei
ollut lainkaan kutsuttu. 242
Myöhempien tapahtumien kannalta tärkeä rajapyykki olivat Angelica Kihlmanin hautajaiset
tammikuussa 1851. Malmberg piti vielä päivemmällä hautajaisseuroissa kertoman mukaan hyvin
vaikuttavan puheen, mutta joi sitten illemmalla itsensä senkin ajan mittapuun mukaan ylettömään
humalaan. Omien sanojensa mukaan hän teki niin ainoastaan saadakseen tekohurskauteen
taipuvaisten ystäviensä ”salatut sydämet” paljastetuiksi. Muut paikallaolijat näkivät asian toisin,
ja erityisesti Angelican omaisia Malmbergin käytös loukkasi syvästi. 243 Välittömään välirikkoon
Malmbergin tempaus ei kuitenkaan vielä johtanut, vaan lopullinen välienselvittely antoi odottaa
itseään aina vuoden loppupuolelle saakka.
Alfred Kihlman ei ollut henkilökohtaisesti paikalla todistamassa herätysliikkeen lopullista ha-
jaantumista. Vaimon ja pojan kuoleman jälkeen Kihlmanin oma elämä oli keväällä 1851 täydellisessä
nollapisteessä. Entisen elämän jatkaminen oli mahdotonta, kun vaimo oli poissa, eivätkä
liikettä painostaneet keskinäiset epäluulot ainakaan parantaneet tilannetta. Muutaman kuukauden
mietiskelyn jälkeen Kihlmanin päässä kypsyi vähitellen ajatus lähteä ulkomaanmatkalle. Sen
lisäksi ettei hänellä tytärtään Hannaa lukuun ottamatta ollut kotimaassaan mitään, minkä vuoksi
jäädä, hänen terveydentilassaan tapahtui käänne kohti huonompaa. Pahentuneiden tuberkuloosi-
oireiden vuoksi lääkäri suositti Kihlmanille pitempää oleskelua leudommassa ilmanalassa. Ajatus
matkustamisesta viehätti Kihlmania myös muuten, sillä hän oli jo Gelan vielä eläessä haa-
veillut ulkomaanmatkasta, jolla hän voisi syventää tietojaan kristinuskosta sekä ”tavata oppineita,
jumalaapelkääviä miehiä” 244 .
Asiaa pitkään harkittuaan jälkeen Kihlman lähti Kruunupyystä heinäkuussa 1851 matkaan kohti
Ruotsia. Parin kuukauden mittaiseksi venyneen naapurimaassa oleskelun aikana Kihlman ehti
tavata runsaasti ruotsalaisia pappeja ja herätysliikkeiden edustajia. Keskustelut uskonasioista
avasivat Kihlmanin silmät näkemään, että kunnollisia kristittyjä saattoi olla myös muualla kuin
240
Aspelin-Haapkylä 1915, s. 126.
241
N.G. Malmberg Alfred Kihlmanille 11.4.1849. AKk, coll. 101.7. HYK.
242
Kares 1953, s. 357.
243
Rosendal 1912, s. 363–364; Aspelin-Haapkylä 1915, s. 131–132.
244
Aspelin-Haapkylä 1915, s. 134.
66