Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria
Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria
Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
10. Yhteenvetoa: liikemiesverkostot ja niiden toiminta 1850–60 -luvulla<br />
Alfred Kihlmanin siirtyminen liike-elämään tapahtui melkein kuin varkain. Suurelta osin sen<br />
taustalla olivat hänen vanhat verkostonsa. Edesmenneeltä vaimoltaan Angelica Fabritiukselta<br />
perittyä sahaomaisuutta järjestellessään Kihlman joutui oikeastaan tahtomattaan perehtymään<br />
liikemaailmaan. Sittemmin Kihlman käynnisti lapsuudenystävänsä Victor Schaumanin kanssa<br />
luujauhomyllyhankkeen, ja uskonveli August Alexander Levón puuvillatehtaineen johdatti hänet<br />
varsinaisen tehdasteollisuuden pariin. Levónin välityksellä Kihlman kytkeytyi myös Gustaf August<br />
Wasastjernan epäonnisiin liiketoimiin, minkä seurauksena Kihlman joutui astumaan Tampereen<br />
Pellava- ja Rautateollisuuden johtoon vuonna 1866. Heränneiden verkostoon liittynyt ensimmäinen<br />
avioliitto oli myös sikäli tärkeä, että sitä kautta saatu varallisuus teki Kihlmanin toiminnan<br />
liike-elämässä ylipäätään mahdolliseksi.<br />
Kihlmanin menestyksekkyyteen liikemaailmassa vaikuttivat toki myös muut tekijät. Teollisuu-<br />
den jalostusarvon kasvu oli juuri vuosina 1855–60 huomattavan suurta, ja kehitys jatkui vielä<br />
1860-luvullakin, joskin hitaampana. Kasvu oli poikkeuksellisen nopeaa tekstiili- ja konepaja-<br />
teollisuudessa, jotka olivat uusia teollisuudenaloja. 513 Kihlman oli varovaisesta luonteenlaadustaan<br />
huolimatta ensimmäisten joukossa sijoittamassa ennakkoluulottomasti varojaan näille uu-<br />
sille, nopeasti kasvaville teollisuudenaloille. Jälkikäteen tarkasteltuna hän oli oikeassa paikassa<br />
juuri oikeaan aikaan. Tekstiili- ja konepajateollisuus olivat oman aikansa ”IT-aloja”, joihin si-<br />
joittamalla monet sekä rikastuivat että köyhtyivät. Kihlman onnistui selviämään kuplan puhkeamisesta<br />
1860-luvulla vain uutteruutensa, varovaisuutensa, hyvän onnensa ja osin ehkä myös hy-<br />
vien suhteidensa ansiosta.<br />
Talouselämän instituutioiden epäsuhtainen kehitys johti 1860-luvulla taloudellisten ongelmien<br />
kumuloitumiseen. Toisaalta teollinen kehitys oli kymmenen edeltävän vuoden aikana harpannut<br />
aimo askeleen eteenpäin. Suuret teollisuuslaitokset olivat vielä harvassa, mutta niiden koko oli<br />
silti kasvanut Suomessa ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. Toisaalta rahoitusmarkkinat olivat<br />
1860-luvulla lähestulkoon samalla tolalla kuin vuosisadan alussa. Kunnollista pankkilaitosta ei<br />
ollut, ja teollisuusyritysten pääomanhankinta perustui lähes pelkästään valtiolta ja yksityishenkilöiltä<br />
saatuihin suoriin luottoihin. Suhdanteiden heikentyessä 1850- ja 1860-luvun taitteessa<br />
nämä lainasuhteet ajoivat kymmeniä yrityksiä ja liikemiehiä vararikkoon. Yksinkertainen, liike-<br />
513 Schybergson 1980, s. 409, 412–417, 420–424.<br />
145
Change language