Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Esimerkkinä tästä käyvät Alfred Kihlmanin ja Angelica Fabritiuksen sekä Reinhold Helanderin
ja Sofia Forsmanin kaksoishäät Lapuan Marielundissa vuonna 1846, johon heränneiden massakokoontumiset
liikkeen kukoistuskaudella huipentuivat. Itse vihkiminen, jonka suoritti Malmberg
toisen hääpäivän iltapäivällä, vei loppujen lopuksi vain pienen osan hääjuhlien ajasta. Muun
aikaa häätalossa veisattiin, rukoiltiin, luettiin Raamattua ja muuta hartauskirjallisuutta sekä
pidettiin puheita ja väittelyitä uskonasioista. Häiden keskipisteen ainakin paikalla olleille papeille
muodosti Paavo Ruotsalainen, jonka puheita seurattiin suurella kiinnostuksella. Hääväkeä oli
kuitenkin paikalla niin runsaasti, että se oli hajallaan eri puolella taloa, ja mm. Lapuan säätyläisten
mainitaan olleen omassa seurassaan talon alakerrassa sillä aikaa kun Paavo Ruotsalainen ja
muut ”ukot”, kuten herännäisyyden maallikkojohtajia nimitettiin, pitivät omia seurojaan ylisillä.
191 Häiden jälkeen suurin osa monisatapäisestä vierasjoukosta jatkoi matkaansa Ylihärmään,
jossa vietettiin Angelica Fabritiuksen sisaren Linan hautajaisia. Suurin osa vieraista viipyi häissä
ja hautajaisissa peräti kahdeksan päivää. 192
Niin pienimuotoisissa hartausseuroissa kuin suurissa herätysjuhlissakin sosiaalinen funktio oli
lopulta niin keskeisessä asemassa, että varsinainen hartaudenharjoitus tahtoi jäädä sivuseikaksi.
Paitsi että tämä on helposti havaittavissa esimerkiksi Kihlmanin häiden monipäiväisestä ohjelmasta,
se alkoi aikaa myöten kiinnittää myös muutamien pappien huomiota. Uudenkaarlepyyn
apulaispappi Anders Favorin kirjoitti ystävälleen Alfred Kihlmanille: ”Heränneet eivät ole ylipäätään
niinkään paljon pyrkineet - - yhteyteen Jumalan kanssa rukouksessa ja Hänen sanansa
hiljaiseen tutkimiseen kotioloissa - - kuin kaivanneet seuraelämää”. 193 Favorinin mielestä heränneet
olivat tehneet Suomessa aivan liian suuren numeron suurista ja tiheään toistuvista kokoontumisista
sillä seurauksella, että seuroihin oli kutsuttu paljon sukulaisia, naapureita ja muuta surutonta
väkeä. Suurista kokoontumisista oli tullut ”hengellisiä komedioita tai ehkä pikemminkin
tragedioita”, joissa tosiuskovien välinen ajatustenvaihto oli jäänyt sivuasiaksi teeskenneltyjen
uskontunnustusten ja farisealaisen järkeilyn rinnalla. Favorin, joka Kihlmanin tavoin alkoi
191 Tarkimman (ja käytetyimmän) kuvauksen häistä on omasta näkökulmastaan kirjoittanut Henrik Schwartzberg
kirjeessään K.J. Engelbergille; Henrik Schwartzberg K.J. Engelbergille s.d., Mustakallio 1958, s. 147–153; vrt.
Aspelin-Haapkylä 1915, s. 84–96; Kares 1953, s. 265–273; Rosendal 1912, s. 47–50.
192 Rosendal 1912, s. 50.
193 ”Icke efter umgänget med Gud i bönen och ett stilla betraktande af Hans ord i hemmet hafva de väckta i
allmänhet - - så mycket längtat och sträfvat, som efter sammankomstlifvet”. A.A. Favorin Alfred Kihlmanille
23.1.1852. Ruuth 1937, s. 248. Kursiivi P.H.
51