Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

silöt, jotka eivät elä tyhjiössä vaan ovat jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa keskenään. Verkostonäkökulma
avaa mahdollisuuden näiden suhteiden näkyviksi tekemiseen ja tutkimiseen.
Sosiaalinen pääoma
Ehkä läheisimmin sosiaalisiin verkostoihin liittyvä käsite on sosiaalinen pääoma. Myös tätä käsitettä
on määritelty usealla eri tavalla, ja sitä on käytetty hyvin erilaisissa yhteyksissä ja erilaisilla
tasoilla. Yhteistä näille määritelmille on ainakin se, että ne kaikki liittyvät tavalla tai toisella ihmisiin,
inhimillisiin resursseihin ja niiden hyväksikäyttöön. Verkostot on tavallisesti nähty sosiaalisen
pääoman muodolliseksi puoleksi, rakenteeksi, jossa sosiaalinen pääoma ikään kuin
”asuu”. Verkostot ovat se varasto, josta sosiaalista pääomaa voidaan tarvittaessa ammentaa. Yksinkertaistaen
sanottuna sosiaalisella pääomalla viitataan niihin hyötyihin, joita verkostoon kuulumalla
voi saada: sukulaiset, ystävät ja kollegat voivat olla toisilleen avuksi mitä erilaisimmissa
tilanteissa. Sosiaalisen pääoman sisällöllisen puolen taas muodostaa luottamus, jota verkostojen
jäsenet tuntevat toisiaan kohtaan, ja joka siten pitää verkostoja kasassa. 11
Tutkimukseni kannalta tärkeimpiä sosiaalisen pääoman käsitettä käyttäneitä teoreetikkoja ovat
James S. Coleman ja Pierre Bourdieu. Amerikkalainen sosiologi James Coleman luokittelee pääomat
kolmeen eri lajiin. Fyysisellä tai taloudellisella pääomalla (physical/financial capital) hän
tarkoittaa pääomaa sanan perinteisessä merkityksessä eli rahaa ja muuta konkreettista varallisuutta.
Inhimillistä pääomaa (human capital) ovat koulutus ja erilaiset taidot ja sosiaalista pääomaa
(social capital) puolestaan sosiaalisissa rakenteissa piilevät resurssit, joista on hyötyä jonkin
tietyn tarkoitusperän ajamisessa. 12 Sosiaalinen pääoma eroaa muista pääoman muodoista
sikäli, että se ei ole missään yksittäisessä toimijassa (kuten inhimillinen pääoma) tai toiminnan
tuotteessa (kuten varallisuus); se on toimijoiden välisessä suhteessa. 13
Ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu puolestaan puhuu taloudellisesta pääomasta, (raha, varallisuus),
sosiaalisesta pääomasta (suhdeverkoston resurssit) ja kulttuuripääomasta. Bourdieun
kulttuuripääoma rinnastuu paljolti Colemanin inhimilliseen pääomaan, sillä hän tarkoittaa sillä
etupäässä henkilön omaksumia tietoja, taitoja ja sivistystä. 14 Näiden kolmen pääoman lisäksi
10
Vrt. Johanson – Mattila – Uusikylä 1995, s. 1; Wellman – Wetherell 1996, s. 97–102.
11
Ilmonen 2000, erit. s. 10.
12
”Like other forms of capital, social capital is productive, making possible the achievement of certain ends that in
its absence would not be possible.” Coleman 1988, s. S98.
13
Coleman 1988, s. S98, S100–S101.
14
Bourdieu 1986.
7