Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

tä. 201 Peskan talon merkitys oli keskeinen nimenomaan pohjalaisten pappisjohtajien sisäpiirille;
se antoi mahdollisuuden kokoontua ja viettää aikaa yhdessä, vaihtaa kuulumisia ja tiivistää
suhteita suvun muihin jäseniin.
Vieraanvaraisuuden vaatimus niin kyläilemään tulleiden uskonveljien kestitsemisessä kuin
suureellisten häiden ja hautajaistenkin järjestämisessä aiheutti myös ongelmia. Malmbergin
talousoppia noudatellen ihmisen katsottiin kiintyneen liiaksi maalliseen hyvään, jos hän säästeli
varojaan juhlaväen tai vieraiden kestitsemisessä. Heränneiden suurpitojen valtavista kustannuksista
antaa jonkinlaisen kuvan se, että Kihlman maksoi Malmbergille peräti 1.000 ruplaa korvaukseksi
häidensä järjestämisestä. Tämän lisäksi hän osti koko hääväelle tarvittavat ruoka-astiat
ja posliinit, jotka häiden jälkeen jäivät Malmbergille. Osin hääväki kustansi itse omat pitonsa,
sillä se toi mukanaan valtaisat määrät ruokatavaroita; rusinoita, rommia, leipää, voita, lihaa
jne. 202 Varakkaimmat heränneet, kuten Kihlman ja muut Fabritiuksen suvun perilliset, kykenivät
varsin vähäisin vaivoin kustantamaan omat pitonsa ja lisäksi vielä lainaamaan vähäosaisemmille
tarvittavat varat. Köyhemmät sen sijaan ajautuivat lopulta vararikon partaalle panostettuaan
valtaisia summia seurayhteyden ylläpitämiseen. 203
Kokoontumisperinteen merkitys heränneiden verkoston ylläpitäjänä oli ratkaiseva, ja siksi oltiin
valmiita tekemään huomattaviakin taloudellisia uhrauksia suurten juhlien järjestämiseksi. Ilman
niitä herätysliike ei yksinkertaisesti olisi tullut toimeen. Samaan johtopäätökseen tuli myös
Alfred Kihlman itse otettuaan etäisyyttä herännäisyydestä 1850-luvun alussa. Kirjeessään Carl
Gustaf von Essenille hän toteaa: ”Mahtipontinen elämä oli tarpeellista mahtipontiselle kristillisyydelle.
Senlaatuista kristillisyyttä oli ylläpidettävä jatkuvalla juhlinnalla.” 204
Ylva Hasselberg on korostanut sosiaaliseen elämään sijoittamisen merkitystä ruotsalaisten
ruukinpatruunoiden verkostojen luomisessa 1800-luvun alkupuolella. Ensinäkemältä turhalta
vaikuttava rahankäyttö vieraiden kestitsemiseen ja säädynmukaiseen elämäntapaan ei ollutkaan
päämäärätöntä tuhlausta ja nautiskelunhalua, vaan välttämätön osa sosiaalisen verkoston rakentamista.
Ruukinpatruunat sijoittivat rahaa sosiaaliseen pääomaan ostamalla ylellisyystavaroita. 205
201
Kares 1953, s. 177–180; Remes 1995, s. 196, 319.
202
Aspelin-Haapkylä 1915, s. 95.
203
Alfred Kihlman C.G. von Essenille 16.5.1852. Ruuth 1937, s. 124.
204
Ibid.
205
Hasselberg 1998, s. 175–184.
54