Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

fred Kihlmanin kirjeenvaihtoon, joka onkin varsin antoisa lähde juuri siitä syystä, että ulkomailla
oleskelleelle Kihlmanille jouduttiin maantieteellisen etäisyyden takia raportoimaan tapahtumista
yksinomaan kirjeitse. Näissä kirjeissä, samoin kuin Kihlmanin vastauksissa, myös herännäisyydestä
irtaantumisen motiivit nousevat esiin.
Ainakin nimellisenä syynä välirikkoon Malmbergin kanssa olivat hänen elämäntapansa. Hänen
alkoholinkäytöstään ilmeisesti keskusteltiin heränneiden pappien kesken jo pian Angelica Kihlmanin
hautajaisissa tapahtuneen nolon episodin jälkeen keväällä 1851. 248 Ratkaisupisteeseen
tapahtumat kehittyivät kuitenkin vasta elokuun lopulla samana vuonna. Tuolloin alkoi Kihlmanille
tulla aluksi epämääräisiä viestejä ”toisen Almqvistin” paljastumisesta ja heränneitä isiä
kohtaan tunnetun luottamuksen katoamisesta. 249 Paljastusten tarkemmasta kohteesta ja sisällöstä
ei Kihlmanin saamissa kirjeissä aluksi ollut puhetta. Vähitellen asian laita kuitenkin kävi ilmi:
Nils Gustaf Malmberg oli jäänyt kiinni jo useampia vuosia jatkuneesta hillittömästä alkoholinkäytöstä
ja siveettömästä elämästä. Hurjimmat väitteet kertoivat Malmbergin pelotelleen uhkai-
lujen voimalla nuoria heränneitä naisia sukupuoliseen kanssakäymiseen ja korjailleen sitten jälkiään
lähdettämällä sikiöitä ”oksennusaineilla”. Kaikki tämä oli tapahtunut samaan aikaan, kun
Malmberg oli täysin tyynenä julistanut Jumalan sanaa saarnastuolista. 250
Vaikka Malmbergiin kohdistuneiden väitteiden rajuus tuli Kihlmanille yllätyksenä, aivan odottamaton
katastrofi ei ilmeisesti hänelle ollut. Jo ensimmäisistä vihjeistä Kihlman arveli paljastu-
neen isän olleen joko Paavo Ruotsalainen tai Malmberg. Paljastusten Kihlman epäili liittyneen
”siihen, joka on jo nähty, mutta jolta on [tähän saakka] ummistettu silmät” tarkoittaen epäile-
mättä alkoholinkäyttöä, josta oli ollut puhetta jo keväämmällä. 251 Ensi alkuun Kihlman oli
huolestunut Malmbergin sieluntilasta ja kehotti ystäviään rukoilemaan tämän puolesta. Hän kirjoitti
nimenomaisesti siinä hengessä, että tilanne ei missään tapauksessa saisi johtaa liikkeen ha-
jaantumiseen. Malmberg olisi pelastettava takaisin rukoilemalla ja veljellisillä varoituksilla.
248
J.I. Bergh Alfred Kihlmanille 3.5.1851. Ruuth 1937, s. 273–274; Vrt. Ylikangas 1984, s. 56–57.
249
Ruotsalaista kirjailijaa C.J.L Almqvistia oli epäilty siitä, että hän olisi koettanut myrkyttää erään ratsumestarin
saadakseen haltuunsa tämän omaisuuden. Almqvist pakeni syytöksiä ulkomaille. Tapaus oli sattunut juuri ennen
Kihlmanin ulkomaanmatkalle lähtöä. Kohuun vaikutti epäilemättä myös Almqvistin radikaali teos Det går an, jossa
hän oli asettunut kannattamaan naisemansipaatiota ja vapaata avioliittoa. Kirja herätti kauhistusta vanhoillisessa
sivistyneistössä Pohjanlahden molemmin puolin. Aspelin-Haapkylä 1915, s. 203, viite 1; Häggman 1994, s. 11–15,
162–172.
250
Ylikangas 1984, s. 51–70.
251
Alfred Kihlman A.W. Ingmanille ja A.A. Favorinille 15.9.1851. Ruuth 1937, s. 17; Alfred Kihlman C.G. von
Essenille 22.9.1851. Ruuth 1937, s. 27.
68