Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

jen varassa. 406 Lainoihin liittyivät monimutkaiset velka- ja takaussuhteet, jotka sitoivat liikemiehiä,
kauppahuoneita ja teollisuusyrityksiä suuriksi verkostoiksi. Niiden jäsenet olivat enemmän
tai vähemmän kaikki veloissa toisilleen, mutta myös toistensa lainojen takaajia. 407 Näissä oloissa
liikemiehille oli pääomien hankinnassa eduksi, mitä suurempi ja tiiviimpi suhdeverkosto heillä
oli.
Tampellan perustajien lainaverkostot ovat tästä hyvä esimerkki (ks. LIITE 2). Rikkaan ruukinomistajan
poika Gustaf August Wasastjerna oli naimisissa lapsuudentoverinsa Anders Donnerin
sisaren Hedvig Mathildan kanssa, joka edusti kokkolalaista kauppias- ja laivanvarustajapääomaa.
Donnereiden kautta Wasastjernoilla oli läheiset suhteet myös pietarsaarelaiseen Malmin kauppahuoneeseen.
Hedvig Donnerin nuorempi sisar puolestaan avioitui ruotsalaissyntyisen liikemiehen
Conrad Hernmarckin kanssa, joka oli ensin ollut osaomistajana helsinkiläisessä Henrik Borgströmin
kauppahuoneessa ja sittemmin A.W. Wahrenin perustamassa Forssan puuvillatehtaassa.
Avioliittojen seurauksena Wasastjernasta ja Hernmarckista tuli läheiset ystävät, jotka auttoivat
toisiaan suhdeverkostojensa luomisessa ja laajentamisessa. Hernmarckin välityksellä Wasastjerna
antoi lainaa mm. Wahrenille Forssan tehtaan laajentamiseen. Wahren puolestaan houkut-
teli sekä Wasastjernan että Adolf Törngrenin rahoittamaan ystävänsä A.I. Frietschin omistamaa
Tammerfors Klädesfabrikia. Lisäksi Wasastjerna lainasi huomattavia summia Hernmarckille,
joka rahoitti porilaisen ystävänsä Hampus Oldenburgin tulitikkutehdasta sekä Törngrenille,
jonka varat eivät tahtoneet riittää pellavatehtaan käyttöpääoman takaamiseen. 408
Verkosto oli kuitenkin kaksiteräinen miekka. Suotuisien taloudellisten suhdanteiden aikana se oli
toimiva pääoman keräämisen muoto, mutta vaikeiden aikojen koittaessa koko rakennelma saattoi
sortua helposti kuin korttitalo. 409 Juuri näin kävi 1860-luvun huonoina vuosina myös tälle liikemiesryhmälle.
Vuonna 1861 Porin tulitikkutehtaan perustaja Hampus Oldenburg teki henkilö-
kohtaisen konkurssin, minkä seurauksena hänen velkojansa, mm. Adolf Törngren ja Conrad
Hernmarck kärsivät merkittäviä taloudellisia tappioita. Hernmarckin velat puolestaan heikensivät
Wasastjernaa, joka – samoin kuin Törngren – joutui vähentämään Frietschin vaatetustehtaalle
antamaansa rahoitusta. Tämän vuoksi myös Frietsch ajautui ongelmiin ja hänen kuoltuaan vuon-
406
Kuusterä 1989, s. 24–25. Virallisten instituutioiden ulkopuolisista rahoituskanavista merkittävimmän
muodostivat 1800-luvun alkupuolella kauppahuoneet, mutta niidenkin toiminta oli vahvasti yksityishenkilöistä ja
heidän suhdeverkostoistaan riippuvaa. Ojala 1999a, s. 125, 279 ff.
407
Vrt. Kuusterä 1988, s. 53.
408
von Bonsdorff 1956b, s. 30–34, 89–90, 121.
409
Vrt. Kuusterä 1989, s. 201.
111