Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

laajaa kannatusta erityisesti eteläisessä Suomessa, ja hänen ympärilleen muodostui vähitellen
evankelisuudeksi kutsuttu liike. 237
Vaikka taistelu hedbergiläisiä harhaoppeja vastaan tietyssä mielessä yhdisti herännäisyyden helmoihin
jääneitä pappeja, epäsopu kyti riveissä edelleen. Ristivetoa aiheutti etenkin talonpoikaisjohtaja
Wilhelm Niskasen opillinen harhailu omille poluilleen. Hän vei herännäisyyden ajatuksen
ihmisen perimmäisestä syntisyydestä huippuunsa. Niskanen korosti pelastuksen epävarmuutta ja
piti myös heränneitä siinä määrin perisynnin leimaamina, ettei heitä voinut erottaa suruttomista.
Koska ihminen oli läpikotaisin synnin kyllästämä, kaikkinainen – jopa heränneiden itsensä –
hurskas ponnistelu oli vain ihmisen pöyhkeilyä. Kriitikot näkivät Niskasen opin kaikessa lohduttomuudessaan
ja jyrkkyydessään olevan pelkkää lihallisuuden ja irstailun oikeuttamista: kun
synnin välttäminen leimattiin pelkäksi tekohurskaudeksi, saatettiin juopotella ja käyttäytyä miten
huvitti. Juopaa niskaslaisuuteen suhtautuminen loi heränneiden pappien keskuudessa siten, että
etenkin Lagus suhtautui siitä jyrkästi irti, kun taas Malmbergin epäiltiin suhtautuvan siihen
myönteisemmin. Varsinkin Niskaselle mustasukkainen ja johtajan asemansa menettämistä pelkäävä
Paavo Ruotsalainen epäili Malmbergiä niskaslaisuuden kannattajaksi. 238
Kysymys Niskasen oppeihin suhtautumisesta oli vain osa sitä yleisempää kylmenevää henkeä ja
keskinäisen epäluuloisuuden syvenemistä, joka valtasi alaa heränneiden pappien riveissä. 239
Ulkonaisesti sopu pyrittiin kyllä säilyttämään, mutta vuosikymmenen vaihteen lähestyessä vaie-
tut ongelmat murtautuivat pintaan yhä useammin. Eritoten muiden pappien suhteissa Nils Gustaf
Malmbergiin alkoi ilmetä ongelmia. Tammikuulla 1849 matkalla Kuopion markkinoille ollut
Malmberg riitaantui muiden matkassa olleiden heränneiden pappien kanssa niin pahoin, että jäi
yksin Keuruulle muiden jatkaessa matkaansa. Kuningas alkoholilla oli ilmeisesti oma osuutensa
tapahtumiin, sillä riitaantumisen väitetään tapahtuneen Malmbergin juotua itsensä humalaan. 240
Myöhemmin keväällä 1849 Kihlman erehtyi kritisoimaan Malmbergiä suoraan siitä tavasta, jolla
tämä hyväksyi itseensä kohdistuneen henkilönpalvonnan ja rohkaisi kannattajiaan siihen. Tämän
seurauksena Malmberg haukkui Kihlmanin kirjeessään pataluhaksi: tämä oli hänen mielestään
lapsellinen, mieleltään harjaantumaton eikä koskaan ollut joutunut kokemaan mitään ”ulkoisia
236
Coleman 1988, s. S104–S105.
237
Murtorinne 1992, s. 156–163; tapahtumien kulusta tarkemmin ks. Rosendal 1905, s. luvut XXV ja XXVI; Remes
1995, s. 251 ff.
238
Siltala 1993, s. 343–350; Kares 1953, s. 336–341, 363–365; Remes 1995, s. 327–366.
239
Mm. Kares pitää kysymystä niskaslaisuudesta vähäpätöisenä verrattuna yleisempään hengen huononemiseen.
Kares 1953, s. 353–354.
65