Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Tutkimuksessaan Suomalainen ahdistus Juha Siltala tarkastelee herännäisyyttä varsin toisenlaisesta
näkökulmasta. Ylikankaan tavoin hän pohtii teoksessaan herännäisyyden nousua ja hajoamista
1800-luvun alkupuolella, mutta löytää syyt kehitykseen yksilön psyykkisistä tarpeista jäsentää
suhdettaan itseensä ja ympäröivään maailmaan. Herännäisyys tarjosi ”puolisyntyneille”
yksilöille turvapaikan, jonka varassa saattoi lykätä aikuistumistaan ja oppia seisomaan omilla
jaloillaan. Kun tavoite oli saavutettu, liikettä ei enää tarvittu.
Talous- ja yrityshistoriallinen tutkimus on kolmas merkittävä historiantutkimuksen osa-alue,
johon työni kytkeytyy. Markku Kuisman Metsäteollisuuden maassa käsitellään useampaan otteeseen
sitä sekalaista joukkoa, josta orastavan suurteollisuuden johtajat ja omistajat rekrytoituivat.
Osa 1800-luvun alkupuolella suomalaista talouselämää hallinneista kauppahuoneista kykeni
vuosisadan puolimaissa orientoitumaan uudelleen ja laajentamaan toimintaansa etenkin sahateollisuuteen.
Toisaalta uusia yrittäjiä tuli myös kaupunkien ulkopuolella toimineiden ”maalaisporvareiden”
joukosta sekä virkamiehistöstä, aatelistosta ja keskiluokasta. 29
Merkittävää oli Kuisman mukaan lisäksi se, että liike-elämän uudet tulokkaat toivat mukanaan
suku- ja perhesuhteet vanhaan virkaeliittiin, oppisäätyyn ja kartanonherraluokkaan. Suuriruh-
tinaskunnan johtava taloudellinen, poliittinen ja kulttuurieliitti muodostivat lojaalisuuden ja keskinäisen
riippuvuuden verkoston, jolla oli poliittista vaikutusvaltaa. 30 Kuisman ajatus on kiinnos-
tava nimenomaan Alfred Kihlmanin elämäntarinan kannalta ja liittyy läheisesti Wirilanderin
teesiin vanhojen säätyrajojen sekoittumisesta. Kihlmanhan edusti juuri Kuisman mainitsemaa
uutta yrittäjäluokkaa, suurteollisuusyrityksiä perustavia papinpoikia, juristeja ja virkamiehiä,
jotka säilyttivät läheiset suhteet vanhoihin sidosryhmiinsä.
Hieman toisesta näkökulmasta yrittäjien verkostoja 1800-luvulla on sivunnut Jari Ojala, jonka
väitöskirja Tehokasta liiketoimintaa Pohjanmaan pikkukaupungeissa käsittelee purjemerenkulun
kannattavuutta ja tuottavuutta 1700–1800-luvulla. Ojala kiinnittää huomiota siihen, että kauppahuoneiden
omistajat olivat usein avioliittojärjestelyjen kautta sukua toisilleen. Sukulaisuussuhteiden
avulla voitiin kerätä helpommin pääomia ja laaja yhteistoiminta oli muutenkin tehokkaampaa.
Kehittymättömillä pääomamarkkinoilla taktisesti solmitut avioliitot mahdollistivat
29 Kuisma 1993a, s. 170–178.
30 Kuisma 1993a, s. 178; vrt. myös Kuisma 1993b, s. 37.
13