Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

II. PAPPI
1. ”Toivoisin olevani oikea pietisti”: Alfred Kihlmanin liittyminen herännäisyyteen
Herännäisyytenä tunnettu uskonnollinen liikehdintä levisi 1800-luvun alkupuolella samanaikaisesti
kahdella eri suunnalla, Savossa ja Pohjanmaalla. Toisin kuin idempänä Savossa, liike oli
Pohjanmaalla keskittynyt voimakkaiden pappispersoonallisuuksien ympärille, ja näiden pappien
kotiseurakunnista muodostui myös herätyksen maantieteellisiä keskuksia: ruotsinkielisellä Etelä-
Pohjanmaalla tärkeimpiä olivat 1830-luvulla Maalahden, Vöyrin ja Uudenkaarlepyyn seurakunnat,
kauempana Keski-Pohjanmaalla puolestaan Nivala ja Ylivieska. 38
Pohjanmaan herännäisyys joutui kosketuksiin maallikkojohtoisen savolaisherätyksen kanssa jo
1830-luvun puolivälissä, kun savolaisheränneiden johtohahmo Paavo Ruotsalainen tapasi pohjalaisista
herännäisjohtajista huomattavimman, Nivalan apulaispapin Nils Gustaf Malmbergin.
Pohjalaiset omaksuivat itäisiltä uskonveljiltään uskonnollisten painotusten lisäksi myös erilaisia
toimintamuotoja ja ulkonaisia symboleja, mm. suurten seurojen pitämisen häiden, hautajaisten ja
markkinoiden yhteydessä sekä vanhan talonpoikaisen vaateparren, körttipuvun käytön. 39
Sisämaahan, suomenkieliselle Etelä-Pohjanmaalle herätys levisi niinikään pappien mukana,
vaikkakin vanha kansanherätys oli jo aiemmin pohjustanut tietä herännäisyydelle. Erityisen
merkittävää oli Nils Gustaf Malmbergin muutto Lapualle ja toisen keskeisen herätysjohtajan
Frans Oskar Durchmanin siirtyminen Kalajoelta ensin Ylihärmään ja sittemmin Isoonkyröön.
Malmberg toi mukanaan yhteytensä Savon ja Keski-Pohjanmaan herätyksiin, ja niinpä suomenkieliselläkin
Etelä-Pohjanmaalla omaksuttiin muualta tutut herännäisyyden ulkoiset tunnusmerkit
ja kokoontumismuodot. 40
Alfred Kihlmanin kotikaupunkiin Vaasaan ensimmäiset kaiut maakunnan herätyksestä heijastuivat
1830-luvun puolimaissa. Aivan neitseellistä maaperää körttiläisyys ei täällä tavannut, sillä
vanhemmalla, nk. herrnhutilaisella herätyksellä oli ollut kaupungin säätyläistön keskuudessa
oma vankka kannattajakuntansa jo vuosisadan alussa. 41 Varsinaisen körttiläisen herännäisyyden
38 Remes 1995, s. 125–131; Murtorinne 1992, s. 136–138.
39 Remes 1995, s. 131–136; Murtorinne 1992, s. 136–138.
40 Murtorinne 1992, s. 138–139.
41 Mäkelä 1985, s. 392–393; Krook 1931a, s. 55–57.
19