Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Kirjoittipa hän suoraan Malmbergillekin samassa tarkoituksessa. Samansuuntaisia neuvoja tuli
Pohjanmaalle Savon suunnasta Julius Immanuel Berghiltä. 252
Joulukuulla 1851 myös Kihlman käänsi kelkkansa ja viestitti ystävilleen olevansa avoimen
välirikon tekemisen kannalla. 253 Samoihin aikoihin hän kirjoitti Malmbergin tapauksesta vanhemmilleen:
”Minua hieman lohduttaa, etten koskaan, edes silloin, kun asuin hänen talossaan ja
olin häntä lähinnä, ollut hänen kanssaan erityisen likeinen”. 254 Tämä oli melkoista vähättelyä,
sillä Kihlman oli Malmbergin talossa asuessaan ollut melkeinpä perheenjäsenen asemassa. Vanhempiin
pojan ja Malmbergin välinen ystävyys kuitenkin oli koskenut niin kipeästi, että Kihlmanin
tarve irtisanoutua syntisestä oppi-isästään tuntuu varsin ymmärrettävältä.
Lopulliseen eron Malmbergistä kapinapapit ottivat vasta tammikuun 1852 lopulla, kun von Essen
lähetti Malmbergille pitkän kirjeen, jossa hän irtisanoi ystävyyssuhteensa. Noin kuukautta
myöhemmin F.O. Durchman syytti Malmbergiä siveettömyyksistä kaiken kansan edessä häissä,
joissa tämä oli suorittamassa vihkitoimitusta. Yksi toisensa jälkeen pohjalaiset papit käänsivät
selkänsä Malmbergille, joka mustatun maineensa masentamana alkoi harkita itsemurhaa. Viimei-
nen naula Malmbergin arkkuun lyötiin von Essenin huhtikuussa Ylihärmän pappilaan koolle
kutsumassa kokouksessa, jossa lähes kaikki keskeiset eteläpohjalaiset papit lopullisesti irtautuivat
Malmbergistä ja koko herännäisyydestä. 255
Ylikangas näkee Kihlmanille ja muille kauempana asuville lähetettyjen kirjeiden takana Carl
Gustaf von Essenin ovelasti masinoiman taktiikan, jolla muutoin asiasta tietämättömät papit saa-
tiin liittymään salaliittoon Malmbergiä vastaan. Taktiikkaan kuului se, että kauempana asuville
papeille kauhisteltiin laveasti Malmbergin väitettyjä syntejä, alleviivattiin eron tekemisen väistämättömyyttä
ja yritettiin saada Malmbergin vastainen oppositio näyttämään mahdollisimman
suurelta. Samaan aikaan itse huhujen kohteelle ei avoimesti paljastettu asian oikeaa laitaa: väitetyistä
synneistä kyllä keskusteltiin hänen kanssaan, mutta ei tunnustettu, että huhuihin olisi
uskottu tai että niitä oltiin itse levittelemässä. 256
252 Alfred Kihlman C.G. von Essenille ja A.W. Ingmanille 15.10.1851. Ruuth 1937, s. 27–28; Ylikangas 1984, s. 86.
253 Alfred Kihlman A.W. Ingmanille 11.12.1851. Ruuth 1937, s. 56–57.
254 Alfred Kihlman vanhemmilleen 14.12.1851. Kihlmanin suvun arkisto. Kirjeenvaihto, kansio 1. KA.
255 C.G. von Essen N.G. Malmbergille 22.1.1852. Kirje liitteenä von Essenin kirjeessä Kihlmanille 27.1.1852. Ruuth
1937, s. 156–159; Rosendal 1912, s. 406–415; Kares 1953, s. 376–386.
256 Ylikangas 1984, s. 80–82, 92–93.
69