Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Kihlman oli kokouspöytäkirjan mukaan läsnä, kun asiasta päätettiin. Pöytäkirjasta ei kuitenkaan
käy ilmi, millaista keskustelua asiasta käytiin ja osallistuiko Kihlman siihen. 445 Samoin kävi
Wasastjernan konkurssijärjestelyistä päätettäessä saman vuoden lopulla. 446
Eniten Kihlman yritti vaikuttaa hallintoneuvostoon, kun se käsitteli Wasastjernan täytetakaajien
korvausvastuukysymystä marraskuussa 1872. Takaajat olivat jo toukokuussa 1870 esittäneet
sopimusta, jonka mukaan he vapautuisivat kaikista velvoitteistaan luovuttamalla huutokaupoista
ostamansa Tampereen Pellava- ja Rautateollisuuden osakkeet pankille ilman korvausta. Esitys
oli kuitenkin hylätty pankille epäedullisena. Pöytäkirjan mukaan ”lehtori Kihlman pankkivaliokunnan
[hallintoneuvoston] jäsenen ominaisuudessa” oli nyt kiinnittänyt keskushallituksen [hallituksen]
huomiota siihen, että osakkeiden arvo oli sittemmin noussut jo 800 markkaan, ja tarjosi
pankille uudelleen samaa sovitteluratkaisua. Hallintoneuvosto ei lämmennyt Kihlmanin tarjoukselle,
koska se arvioi pankin voittavan oikeudenkäynnin senaatissa ja saavansa siten koko velkasumman
täytetakaajilta takaisin. 447
Mielenkiintoista kyllä Yhdyspankin kanssa käyty kiista takausvelvoitteista ei näytä vaikuttaneen
Kihlmanin asemaan pankissa ainakaan haitallisesti. Hän osallistui hallintoneuvoston toimintaan
täysin normaalisti niin ennen kiistan syntymistä, sen aikana kuin sen jälkeenkin. Vuonna 1872
hänen statuksensa hallintoneuvostossa vieläpä kohosi varajäsenestä varsinaiseksi jäseneksi. 448
Vaikuttaakin siltä, että Kihlmanin, Levónin ja Calamniuksen Törnqvistiä kohtaan tuntemaa epä-
luottamusta lukuun ottamatta riitely ei erityisemmin henkilöitynyt kehenkään. Oikeudenkäynnin
kuluessa Kihlman keskittyi lähinnä moittimaan pankin menettelytapaa asiassa, ei niinkään ketään
yksittäistä henkilöä. Hän katsoi olevansa asiassa oikeammassa kuin pankki tai kertoi pankin
perustelleen kantaansa oikeudessa huonosti. 449
Vaikka yksityisistä henkilöistä muodostuneet verkostot olivat liikemiehille elintärkeitä, saatettiin
siis erottaa myös instituutioiden tai yritysten taso, joka kohosi yksilöiden yläpuolelle. Tämä heijastaa
omalta osaltaan verkostoista ammennetun sosiaalisen pääoman rajoja: suhteista oli hyötyä,
mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Riittävän suuren kysymyksen tullessa esiin asiat eivät enää
445 Pankkivaliokunnan kokouspöytäkirja 30.4.1869. Bankutskottets protokoll 24.2.1866–20.12.1869. SYPA.
446 Pankkivaliokunnan kokouspöytäkirja 20.12.1869. Bankutskottets protokoll 24.2.1866–20.12.1869. SYPA.
447 Pankkivaliokunnan kokouspöytäkirja 14.11.1872. Bankutskottets protokoll 27.1.1870–31.12.1874. SYPA.
448 Pipping 1962, s. 437; Pankkivaliokunnan kokouspöytäkirjat 1867–72. SYPA.
449 Alfred Kihlman Thilda Grönvallille 12.3.1871, J. Ekströmille 12.3.1871. Alfred Kihlmanin kirjekopiokirja
15.9.1869–30.4.1872, s. 316–323. Kihlmanin suvun arkisto, kirjeenvaihto, kansio 2. KA.
123