Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

HYK:n kokoelman suurin ongelma on Kihlmanin lähettämien kirjeiden lähes täydellinen puuttuminen.
Kirjeet ovat mitä ilmeisimmin kadonneet vasta 1930-luvun jälkeen, sillä sekä Eliel Aspelin-Haapkylän
Kihlman-elämäkerrassa että Tor Krookin teoksessa Väckelserörelserna i Österbottens
svenska församlingar under 1800-talet on käytetty lähteinä sellaisia kirjeitä, joita ei enää
löydy HYK:n arkistokokoelmasta. Osittain olen kyennyt paikkaamaan kirjeenvaihdon aukkokohtia
juuri näissä teoksissa olevien sitaattien avulla. Muissa kohdin on täytynyt tyytyä päättelemään
Kihlmanien lähettämien kirjeiden sisältöä hänen saamiensa vastausten perusteella.
Lähdetilanne on 1860-luvun loppupuolelta lähtien olennaisesti parempi, sillä Kansallisarkistossa
säilytettävään Kihlmanin perheen arkistoon kuuluvat Alfred Kihlmanin kirjekopiokirjat. Niihin
Kihlman on jäljentänyt jokaisen lähettämänsä kirjeen yli kolmenkymmenen vuoden ajalta. Kansallisarkiston
kokoelmissa on myös jonkin verran kirjeenvaihtoa hänen nuoruusvuosiltaan. Näitä
aineistoja olen täydentänyt muista yksityisarkistoista löytyvällä kirjeenvaihdolla. Maininnan arvoisia
ovat herännäispappi Fredrik Gabriel Hedbergin arkistokokoelma Helsingin yliopiston kir-
jastossa sekä von Essen -suvun ja Leo Mechelinin Kansallisarkistossa säilytettävät kokoelmat.
Kirjeenvaihdosta on saatavissa runsaasti tietoa mm. heränneiden verkoston toiminnasta, tapaamisista,
matkoista ja sukulaisuussuhteista. Heränneiden pappien kirjeissä käsiteltiin etupäässä us-
konnollisia kysymyksiä, mutta yllättävän paljon myös maallisia asioita kuten erilaisia velkasuhteita.
Liikemiesverkoston toiminnan tutkimisessa kirjeenvaihto on niinikään arvokas lähde. Kirjeiden
välityksellä saatettiin keskustella luottamuksellisesti sellaisista kysymyksistä, joista ei
löydy mitään mainintaa yritysarkistoissa olevista virallisemmista asiakirjoista.
Verkoston eri jäsenten asuinpaikkakuntien välinen etäisyys vaikuttaa voimakkaasti kirjeenvaihdon
hyödyllisyyteen lähdeaineistona. Samalla paikkakunnalla asuvat vaihtoivat tavallisesti kor-
keintaan lyhyitä kirjelappusia, ja muutaman kymmenen kilometrinkin päässä asuvat ystävät ja
sukulaiset hoitivat asiansa voittopuolisesti henkilökohtaisten tapaamisten avulla. Parasta kirjemateriaalia
tuottivat läheiset ystävät, jotka asuivat kaukana toisistaan.
Olen analysoinut kirjeaineistoa nimenomaan kvalitatiivisesta näkökulmasta. Tärkeintä on tällöin
kirjeiden sisältö; ei niinkään se, kuinka paljon niitä on lähetetty. Pelkkä suuri kirjeiden määrä
kahden henkilön välillä ei vielä välttämättä osoita, että heidän suhteensa olisi ollut erityisen läheinen.
Monien henkilöiden kanssa hoidettiin kirjeitse toistuvia rutiiniasioita ilman, että suhde
olisi ollut verkostonäkökulmasta mitenkään merkityksellinen.
17