Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Kun Tampereen Pellava- ja Rautateollisuuden toinen perustaja Adolf Törngren oli tehnyt vararikon,
hänen laajat maaomistuksensa myytiin pakkohuutokaupoissa vuosina 1868 ja 1869. Tiluksista
arvokkainta, Vesilahdella sijaitsevaa Laukon kartanoa havittelivat sekä Törngrenin liikekumppani
G.A. Wasastjerna että konkurssipesän suurin velkoja Herman Hallonblad. Itsekin
konkurssin partaalla ollut Wasastjerna teki kartanosta suurimman tarjouksen, mutta sitä ei hyväksytty
riittävien vakuuksien puuttuessa, ja Laukko siirtyi Hallonbladin omistukseen 516.000
markalla. 484
Hallonblad ei kuitenkaan ollut itse mikään maanviljelijä, joten hän tarvitsi tiluksilleen hoitajan.
Hän kääntyi asiassa Kihlmanin puoleen, joka oli joskus aiemmin vihjannut ”erään apteekkari
Schaumanin” olevan mahdollisesti kiinnostunut Laukosta. 485 Kihlman suositteli edelleen lämpimästi
ystäväänsä Schaumania tehtävään. Viherpeukalona kunnostautunut Schauman oli unelmoinut
omasta maatilasta, mutta empi sittenkin suostua Hallonbladin tarjoukseen, jonka mukaan
Schaumanin olisi pitänyt ottaa maksettavakseen huomattava osa kartanon massiivisesta ostohin-
nasta. Schauman olisi suostunut jättämään apteekkinsa ja muut liiketoimensa Pietarsaaressa vain,
jos Hallonblad olisi maksanut tilanhoitajan työstä riittävän korkeata palkkaa. Kun palkasta ei
päästy yhteisymmärrykseen, Schauman kieltäytyi lopulta kohteliaasti tarjouksesta. Hän kiitti
kuitenkin Kihlmania siitä, että tämä oli muistanut ystäväänsä asiassa ja lisäsi: ”Tätä tarjousta ei
olisi luonnollisesti koskaan tehty minulle ilman Sinun suositustasi.” 486 Kihlman toimi tässä
välittäjänä, joka pyrki saamaan aikaan kaikkien kannalta edullisen lopputuloksen. Mikäli neuvottelut
olisivat sujuneet suotuisammin, Hallonblad olisi saanut tiluksilleen erittäin asiantuntevan
hoitajan ja Schauman puolestaan olisi päässyt toteuttamaan haavettaan maanviljelijänä toimimi-
sesta. Kihlman olisi niinikään hyötynyt, sillä sekä Hallonblad että Schauman olisivat jääneet
hänelle palveluksesta kiitollisuudenvelkaan.
James Coleman käyttää tällaisesta vastapalveluksen odotuksesta nimitystä credit slip. Yhdelle
henkilölle voi kasaantua suuri määrä tällaisia kiitollisuudenvelkaan perustuvia credit slipejä,
jolloin hänellä on käytössään huomattava määrä sosiaalista pääomaa. Colemanin mukaan sosiaa-
483 A.A. Levón Alfred Kihlmanille 25.2.1867. AKk, coll. 101.6. HYK.
484 Mielenkiintoisena sivujuonteena mainittakoon, että Törngrenin muista omistuksista Nokian kartano myytiin
kauppaneuvoksetar Cecilia Lindroosille ja Nuutajärven mahtava kartano Torsten Costianderille. Lindroos oli
konkurssipesän uskottuna miehenä toimineen Leo Mechelinin anoppi ja Costiander tämän velipuoli. Mechelin itse
oli Adolf Törngrenin langon Fredrik Idestamin läheisin ystävä. von Bonsdorff 1956a, s. 240–241, 245–246.
485 Herman Hallonblad Alfred Kihlmanille 27.2.1869. AKk, coll. 101.5. HYK.
136