Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

siin menijää rauhaan. Kihlman ylisti tulevalle apelleen kihlautumistaan seuraavana päivänä saaneensa
kunnollisen tytön, joka ylitti kaiken sen, mitä hän olisi koskaan voinut toivoa. Hieman
epäröiden Kihlman jatkoi: ”Pidän hänestä kauheasti; en usko että hänen rahansa ovat yhtään
ilahduttaneet sieluani. Kunpa niin ei tapahtuisi jatkossakaan!” 174 Olivat Angelica Fabritiuksen
rahat ilahduttaneet Kihlmanin sielua tai eivät, asia näyttää joka tapauksessa askarruttaneen hänen
mieltään siinä määrin, että hän nosti asian esille kirjeessään. Jos asia olisi ollut hänelle itselleen
täysin yhdentekevä, hän tuskin olisi maininnut siitä lainkaan.
Useimmat heränneet papit eivät yltäneet varallisuudeltaan ja statukseltaan samaan sarjaan eipappissyntyisten
morsiantensa kanssa. Tavallisimmin muun kuin pappisperheen tyttären naiminen
olikin heille rahallisessa mielessä hyvä naimakauppa. Poikkeuksellisen rikkaita olivat ainakin
Jonas Laguksen toinen vaimo, suuren omaisuuden perinyt vaasalainen kauppiaanleski Albertina
Sofia Widmark, Olof Helanderin puoliso Anna Charlotta Zidén, o.s. Granberg, sekä proviisori
A.A. Levónin toinen aviopuoliso Alexandra Theresia Gottsman. 175 Statusmielessä suurim-
man potin heistä korjasi Olof Helander, sillä Anna Charlotta oli Vaasan rikkaimpiin kauppiaisiin
lukeutuneen Petter Niclas Granbergin tytär ja kaupungin edesmenneen pormestarin, hovioikeu-
denkanslisti Henrik Gustaf Zidénin leski. 176 Ei siis ihme, että Helanderin apulaispapin ura
Vaasassa oli yhtä taistelua: paitsi että hän hyökkäsi herätyssaarnoissaan kaupungin puhdasoppis-
ta eliittiä vastaan, heränneet näyttivät hänen avioliittonsa kautta soluttautuvan johtavan ryhmän
sisään. Jokainen herätykselle menetetty säätyläissielu murensi valtakirkolliseen suuntaukseen
lukeutuvien mahtiporvareiden ja muiden säätyläisten asemaa. Juuri tämä pelko lienee piillyt sen
suruttomien raivokkaan reaktion takana, jonka heränneiden rahakkaat avioliitot 1830- ja 1840luvun
vaihteessa saivat aikaan.
Varsinainen vaurauden keskittymä oli kuitenkin Kihlmanin puolison suku, Fabritiukset, ja per-
heen äidin kautta myös Arppet. Fabritiuksen ja Arppen sukujen varallisuus oli peräisin Kiteellä
sijaitsevasta Puhoksen sahasta, joka oli ajautunut 1800-luvun alussa viipurilaisen Hackmanin
kauppahuoneen haltuun. Savon suunnalla Hackmanin edustajina toimineet savonlinnalaiset
kauppiasveljekset Johan Henrik ja Gabriel Fabritius alkoivat hoitaa sahaa, ja vuonna 1824 saha
siirtyi heidän omistukseensa. Gabrielin kuoltua pian tämän jälkeen hänen poikansa Johan, Kihl-
174 Alfred Kihlman C.G. von Essenille s.d. [16.7.1845]. von Essen -suvun kokoelma, mappi 1. KA. Kursiivi P.H.
175 Krook 1931b, s. 257; Krook 1947, s. 100 ff; SSS Vaasa 4, vihittyjen luettelo vuodelta 1839. KA; C.G. von Essen
Alfred Kihlmanille 17.3.1852. AKk, coll. 101.3. HYK.
176 Mäkelä 1985, s. 270–271, 279, 325–329.
47