Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Tampereen Pellava- ja Rautateollisuuden tehtaanisännän tehtävään, mutta Kihlman epäröi, koska
hänellä ei ollut muuta näyttöä Idestamin pätevyydestä kuin tämän oma vakuutus:
Tämä ei tietenkään ole aivan vähän, kun vakuutuksen antaa sivistynyt [bildad] ja
kunniallinen mies. Sillä sellainen ei mielellään vakuuta osaavansa sellaista mitä ei
osaa. On kuitenkin olemassa luonteita, jotka ovat kunniallisia ja kuvittelevat silti itsestään
liikoja. Minä olen niin hiljattain tutustunut Idestamiin, etten tunne hänen
luonnettaan. Mutta Sinä, Leo, tunnet Idestamin vanhastaan. Sinun pitäisi tietää,
onko hän sangviinikko ja onko hänellä taipumusta yliarvioida kykyjään. Sano minulle
rehellisesti mielipiteesi! 494
Kihlmanin kirjeestä on havaittavissa, kuinka yksin liikemies saattoi olla, ellei hänellä ollut ketään
puhumassa puolestaan. Insinöörin koulutuksen saaneen aatelismiehenkään sana ei kovan
paikan tullen ollut juuri minkään arvoinen, jos kukaan ei voinut mennä takuuseen hänen luotettavuudestaan.
Sangviinikko, 495 vilkasverinen, impulsiivinen luonne, oli liikemiespiireissä pahin
mahdollinen leima, sillä markkinoilla liikkui runsaasti erilaisia huijareita ja haihattelijoita, jotka
vetivät mukanaan tusinoittain hyväuskoisia sijoittajia konkurssiin. Luottamukseen perustuva
suositusjärjestelmä oli ainoa keino edes yrittää suojautua taloudellisilta tappioilta näissä oloissa.
Setiä ja veljiä: luottamuksen ja vastavuoroisuuden retoriikka kirjeenvaihdossa
Maineen, vastavuoroisuuden ja luottamuksen tapaisia käsitteitä on käytetty paljon verkostoja ja
sosiaalista pääomaa koskevassa tutkimuksessa (vrt. luku I.2.). Näihin käsitteisiin ei kuitenkaan
törmää pelkästään tutkimuskirjallisuudessa tai lähdeaineistoja rivien välistä analysoimalla. Kihlmanin
ja hänen ystäviensä välisessä kirjeenvaihdossa puhutaan myös suoraan kiitollisuuden-
velasta, maineesta ja luottamuksesta.
Kirjoittajan ja vastaanottajan välinen suhde heijastui ensimmäiseksi kirjeen alussa käytettyyn
tervehdysmuotoon, kirjeen lopetukseen sekä käytettyihin puhuttelumuotoihin. Entuudestaan
tuntemattomat kirjeenvaihtokumppanit aloittivat kirjeensä esimerkiksi sanoin ”Ärade Lektor N.
N.”, kun taas lähiystävät tavallisesti kutsuivat vastaanottajaa ”rakkaaksi veljekseen” (käre broder).
”Kunnioitettu veli” (ärade broder) oli näistä eräänlainen välimuoto, jota käytettiin hieman
etäisemmille tuttaville kirjoitettaessa. Mikäli kirjoittajan ja vastaanottajan ikäero oli huomattava,
nuorempi kutsui usein vanhempaa sedäkseen (käre/ärade farbror), vaikkei heidän välillä olisi-
493
Alfred Kihlman Victor Schaumanille 6.12.1868. Alfred Kihlmanin kirjekopiokirja 4.8.1867–14.9.1869, s.208–
209. Kihlmanin suvun arkisto, kirjeenvaihto, kansio 2. KA.
494
Alfred Kihlman Leo Mechelinille 16.7.1869. Leo Mechelinin kirjekokoelma, saapuneita kirjeitä 1866–69, kansio
3. KA.
139