Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Samalla tavalla suomalaiset heränneet sijoittivat seura- ja vierailuperinteen ylläpitämiseen, koska
se oli välttämätön osa verkoston rakennustyötä.
Postilaitos verkoston välittäjänä: kirjeyhteys
Vaikka heränneet kokoontuivat usein yhteen ja vierailivat toistensa luona, he joutuivat välillä
olemaan pitempiäkin aikoja erossa toisistaan. Nuorten pappien virkapaikat eivät aina osuneet
kovin lähelle toisiaan, etäisyydet olivat pitkät ja matkustaminen hidasta ja vaivalloista. Välivuodensaarnaajien,
apulaispappien ja muiden vastaavien työmäärä oli suuri, joten myös viranhoitokiireet
estivät heitä toisinaan matkustamasta, vaikka halua olisikin ollut. Silloin kun uskonveljien
henkilökohtainen tapaaminen ei ollut mahdollista, turvauduttiin parhaaseen korvikkeeseen:
kirjeenvaihtoon.
Kirjeenvaihdon sisällön voi jakaa karkeasti kahteen osaan: hengelliseen ja maalliseen. Yksittäisiä
kirjeitä on vaikeampaa luokitella samalla tavalla, sillä yleensä molemmat elementit kulkivat
samassa kirjeessä rinnakkain. Kadotuksen pelosta ja rahalainoista voitiin luontevasti keskustella
samaan hengenvetoon.
Kuten arvata saattaa, uskonnolliset kysymykset olivat maallisia asioita verrattomasti tärkeämmässä
asemassa. Asioiden tavanomainen käsittelyjärjestys kirjeissä oli se, että uskonnollisista
asioista kirjoitettiin ensin lavealti, minkä jälkeen perhekuulumiset, taloudenhoitoon, lasten
kasvatukseen jne. liittyvät kysymykset käsiteltiin kirjeen lopussa – yleensä vielä melko lyhyesti.
Hengellinen osa kirjeenvaihtoa oli lähinnä omien uskonnollisten tuntemuksien ja ajatusten
kuvailua ja analysointia, joka noudatteli heränneille ominaista itseäruoskivaa tyylilajia. Tavallista
oli vuodattaa kirjekumppanille sivukaupalla omaa synnintunnetta ja pelkoa uhkaavasta
Jumalan tuomiosta. Perkeleen viettelyksineen nähtiin väijyvän joka nurkalla uskon kapealla
polulla vaeltavia, ja kirjekumppanille tavattiin tunnustaa sielunvihollisen järjestämiä ansoja
kohtaan tunnetut houkutukset. Tuolloin vielä apteekkarin oppipoikana Vaasassa ollut August
Alexander Levón kirjoitti vuonna 1840 pastori Fredrik Gabriel Hedbergille:
Minun on ollut vaikeata selviytyä siitä, kun perkele [frestaren] on kerran saanut
epäilemään Jumalan armollisuutta, niin hän on ollut voittaja kaikessa muussa[.]
Mutta ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armollinen Isä,
[sillä] hän ei hylkää minuakaan, surkeaa olentoa, vaan antaa minulle armon
poikansa sovitustyön tähden. On kyllä totta, ettei minussa ole muuta kuin syntiä,
55