Papin pojasta suurteollisuusmieheksi - Doria

Vaikka erityisesti heränneet itse ovat kirjallisuudessa pyrkineet antamaan herätysliikkeestä varsin
kansanomaisen ja demokraattisen kuvan, myös avioitumisen säädynmukaisuuteen kiinnitettiin
huomiota. Maalahden entisen apulaispapin tyttären Susanna Svanin avioliitto sotilaan,
pappilan entisen rengin Herman Bladin kanssa herätti suurta pahennusta. Äiti ja isoisä pyrkivät
tekemään kaikkensa estääkseen avioliiton toteutumisen. 169 Epäsäätyinen avioliitto tapahtui aivan
Pohjanmaan pappisherätyksen ytimessä. Morsiamen isä, Edvard Svan oli Maalahdessa apulaisena
toimiessaan ollut paikkakunnan kirkkoherran Jakob Wegeliuksen lähin työtoveri ja ystävä,
ja myös nainut tämän tyttären Charlottan, joka siis oli Susannan äiti. 170 Säädynmukaiseen avioliittoon
kiinnitti huomiota jopa liikkeen talonpoikainen johtaja Paavo Ruotsalainen. Hän kieltäytyi
antamasta tytärtään puolisoksi ruotsinkieliselle apteekkarille Antti Malmgrenille, vaikka
tämä oli hänen henkilökohtainen ystävänsä. 171
Näissä suhteissa heränneiden pappien aviopuolison valinta ei juuri eronnut 1800-luvun muun
säätyläistön tavoista. Säätyrajan ylittävää avioliittoa pidettiin täysin sopimattomana ajatuksena
niin papistossa kuin porvaristossakin. Sopivuuden ohella myös tunteita pidettiin silti tärkeinä. Jos
oikeaa tunnetta tai edes toivoa sellaisen syttymisestä ei ollut, avioliittoa taustaltaan sopivankaan
kandidaatin kanssa ei pidetty suotavana. Kai Häggman on osuvasti kiteyttänyt säätyläistön etsi-
neen sopivien joukosta sitä oikeata. 172 Poikkeuksellista ei oikeastaan ollut edes se, etteivät heränneet
säätyläiset useinkaan tunteneet toisiaan vielä kosintahetkellä. Myös muut säätyläiset oppivat
tuntemaan tulevaa puolisoaan paremmin vasta kihlausvaiheessa. 173
Vaikka heränneet siis kiinnittivät puolison sopivuuteen ja säätyrajoihin paljon huomiota, varsinainen
rahan naiminen oli heille ongelmallista. Sama jakomielinen suhde maalliseen hyvään,
joka heijastui heränneiden rahankäytössä ja varallisuuden kartuttamisessa, näkyi myös avioitu-
misessa. Heränneet papit hakeutuivat toisaalta maailmanvastaisuuteensa nähden häkellyttävän
usein naimisiin varakkaiden sukujen naisten kanssa. Toisaalta taas rikasta morsianta lähestyttäessä
täytyi ensin kysyä ylipapin, Malmbergin lupaa – mielenkiintoista kyllä täsmälleen samalla
tavalla kuin suuria liiketoimia pohdiskeltaessa. Omatuntokaan ei aina jättänyt rikkaisiin naimi-
169
C.G. von Essen Alfred Kihlmanille 6.12.1854; C.G. von Essen Alfred Kihlmanille 3.1. 1855. AKk, coll. 101.3.
HYK.
170
Wegeliuksen ja Svanin suhteesta ks. Krook 1931b, s. 17–20.
171
Purhonen 1994, s. 77.
172
Häggman 1994, s. 89 (sit.), 89–90; Wirilander 1974, s. 234–236.
173
Häggman 1994, s. 94 ff; vrt. Ruotsista Hasselberg 1998, s. 160–161.
46